Miten määritellään ihmisen arvo yhteiskunnalle – rahassako ja milloin se tehdään?

Ihmisarvo on jakamaton – näinhän tavataan sanoa. Omasta vinkkelistäni voitaisiin paljonkin keskustella eläinten tai luonnon arvosta suhteessa tähän luomakunnan kruunuun, mutta jääköön se toiseen kirjoitukseen. Yhä enemmän tuntuu saavan valtaa ajatus urheilumaailmasta eli olet juuri niin hyvä kuin tämänpäiväinen saavutuksesi tai pelisi. Menneellä ei ole väliä ja loppujen lopuksi rahallinen tämän päivän markkina-arvosi ratkaisee tämän kysymyksen.

Erityisen kärjistettynä tämä näkyy työttömien kohtelussa. Voit olla tehnyt 35 vuotta duunia koulutettuna hyväpalkkaisena ja paljon veroja sekä erilaisia työttömyysvakuutusmaksuja yms maksavana tekijänä, mutta jostain syystä jouduttuasi työttömäksi arvosi katoaa hetkessä. Olet yhteiskunnalle taakka ja muut maksavat elämisesi. Ja media sekä some on täynnä nitä, jotka tuomitsevat sinut vapaamatkustajana ja työnvieroksujana. Ryhdyit sitten tieten tahtoen juopottelemaan ja vieroksumaan työtä nostaen massiivisia tukia.

Sinun pitää olla aktiivinen. Aktiivinen olet mikäli löydät pikaisesti jotain hanttihommia tai osallistut TE-toimiston konsulttiyritykseltä ostamalle CV:n hiomiskurssille tai mahdollisesti itsesi vahvuuksien löytämiseen keskittyvään sessioon.  Ja näillehän ”pääsee” vain osa, ei se ole automaattista. Oma lukunsa on se, kuinka paljon kymmeniä rekrytointeja tehneen työttömän kannattaa hakea niistä oppia..

Takaisin otsikon aiheeseen. Miten se otsikon mukainen ihmisarvo määritellään ja miten ne pisteytetään?

Tuotit firmalle miljoonan?

Pelastit ihmishengen?

Autoit kymmeniä ihmisiä löytämään oman uransa?

Kaitsit kolmeakymmentä kiireisen uraa tekevän perheen lasta lastentarhassa?

Nykyisen ajatusmaailman mukaisesti kellään heillä ei ole mitään arvoa, jos heistä tulee yhtäkkiä työttömiä. Näin se maailma toimii – älkää pudotko tai kompastuko. Voit maksaa 30 vuotta muiden etuja, mutta sinusta tulee hetkessä taakka.

Sinulla on kenties nyt arvo. Varo ettet kompastu ja muutu arvottomaksi.