Paikallinen sopiminen ja UPM voimansa tunnossa

Paikallinen sopiminen on kaunis ajatus ja tavoite, jota on helppo kannattaa. Itsekin sitä kannatan kunhan voimme varmistua, että kyseessä on aito sopiminen eikä voimakkaamman osapuolen sanelu. Valitettavasti mikään ei vielä osoita siihen suuntaan, että elinkeinoelämän sekä työnantajien järjestöt tavoittelisivat aitoa sopimusta. Kaikki ehdotukset ovat tähdänneet työantajan määräysvallan kasvattamiseen oikeastaan antamatta toiselle puolelle mitään. Helsingin Sanomien pääkirjoituksen lopussa summattiin varsin mainiosti mitä vaaditaan asian etenemiseen:

”Kun Saksa nousi vuosituhannen alun talousongelmistaan, sekä yritykset että työntekijät saivat jotain. Yrityskohtaisten sopimusten vastapainoksi työntekijöille luvattiin, että yritykset lisäävät investointejaan kotimaahan ja pidättäytyvät irtisanomisista sovitun ajan. Henkilöstö sai edustusvaltaa yrityksissä. Uusi ajattelu on tarpeen myös Suomessa, jos hyvinvointivaltiosta halutaan pitää kiinni.”

Tämä on ratkaisun avain.

Toistaiseksi työnantajat ja heidän edustajansa ovat tuomassa vain omaa valtaansa kasvattavaa puolikasta Saksan ja Ruotsin kokonaisratkaisuista. Juuri mitään merkkejä tuosta mainitusta uudesta ajattelusta en ole havainnut. Ajatus yksipuolisesta ratkaisusta on mahdoton eikä tule onnistumaan.

Olen sivusta päässyt seuraamaan Ruotsin mallin toimintaa ja siinä kyse on oikeasti yhteisestä sopimimisesta tiedonsaantioikeuksineen, myötämääräämisoikeuksineen ja henkilöstön hallitusedustuksineen. Työnantaja ei pysty ja eikä edes halua sanella, sillä se johtaisi huonoon motivaatioon ja sitoutumiseen. Sillä taas on vaikeasti mitattava, mutta selkeä vaikutus menestykseen.

Tähän on päästävä Suomessakin vastakkainasettelun sijaan.

UPM voimansa tunnossa näytti mallia

UPM on monin tavoin ollut esillä mediassa viimeisen vuoden aikana ja varsin räväkästi saaden tukea mm Keskuskauppakamarilta, jonka hallituksen puheenjohtaja UPM:n toimitusjohtaja Pesonen on. UPM tuntuu olevan voimansa tunnossa sen jälkeen, kun Nokian suhteellinen painoarvo Suomen taloudelle väheni ja sen nousi. Se oikeastaan vaikuttaisi haluavan sanella valtiolle ja hallituksellekin, mitä Suomessa pitää tehdä.

Metsäteollisuus irtautui yhteisestä työehtosopimusmallista ja siirtyi paikalliseen sopimiseen. Yritykset tekevät tästedes itse sopimuksensa haluamallaan tavalla työntekijöiden kanssa. Viime viikon Talouselämässä Metsä Groupin toimitusjohtaja kertoi heidän tekevän työehtosopimuksia tehdaskohtaisesti, mikä oli odotettavaakin.

UPM sen sijaan kohautti kertomalla sopivansa kaikkien toimihenkilöidensä kanssa työehdoista kunkin kanssa erikseen. Se ei siis tee toimipaikka- tai tehdaskohtaisia yhteisiä ehtoja vaan ne neuvotellaan erikseen kaikkien noin tuhannen toimhenkilön kanssa. Minulle on jäänyt arvoitukseksi se, mikä on liittojen rooli ja voiko esimerkiksi luottamusmies olla mukana neuvotteluissa. Melkoinen savotta on kyseessä heillekin mikäli toimivat apuna työntekijöille.

UPM teki ratkaisunsa yksipuolisesti ja ainoastaan ilmoitti sen toimihenkilöille ja liitolle. Se aloitti siis ”paikallisen sopimisen” yksipuolisella sanelulla – vaihtoehtoja ei annettu.

Kenties tämä antaa osviittaa siitä, millainen paikallinen sopiminen tulevaisuudessa oikein on kyseessä.

Paikallinen sopiminen työllisyyden kasvattajana

VM:n virkamiehet julkaisivat laajasti kritisoidun selvityksensä joku aika sitten. Siinä tuotiin esille paikallinen sopiminen tuottavuuden kasvattajana ilman mitään sitä tukevaa tutkimusta. Suomen Yrittäjät sekä Keskuskauppakamari taas uskovat paikallisen sopimisen lisäävän työllisyyttä perustuen omiin kyselyisinsä jäsenyrityksiltään. Kumpikaan ei kyselyissään ole oikeastaan määritellyt mitä paikallisella sopimisella tarkoittavat. Se on vain taikasanapari.

Oma lukunsa sitten on se, kuinka paljon voidaan antaa painoarvoa kyselyille, jossa mahdollisilta ”edunsaajilta” kysytään vaikutuksista. Mikäänhän ei velvoita palkkaamaan lisää sen perusteella, että vastasin kyselyyn niin tekeväni. Kyselyt ovat mahdollisuus vaikuttaa ja ajaa etujaan. Näistä kyselyistä johdetuilla omilla laskemillaan SY:n pääekonomisti päätyi 15 000:en uuteen työpaikkaan. Tätä lukua on käytetty runsaasti mm Kokoomuksen toimesta, vaikka sen kehittelymetodi on varsin omaperäinen.

Teollisuuden palkansaajat julkaisi tänään tutkimuksen, jonka mukaan kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta ei juuri löytynyt näyttöä hajautetun sopimisen taloudellisista eduista verrattuna keskitettyyn sopimiseen. Tämä tietysti nykyjärjestelmää puolustavan tahon näkemys, johon tulee suhtautua kriittisesti ja keskustelua varmaan käydään kuten pitääkin.

Aivan suoraviivainen asia ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan kyseessä. Keskustelu tästäkin tutkimuksesta tullee olemaan taas vauhdikasta – toivottavasti perustuen faktoihin.

Metsäteollisuuden erilainen lähestymiset

Kuten totesin, niin Metsä Group näyttäisi lähtevän terveeltä ja hyvältä pohjalta kohti uutta sopimimisen mallia. UPM taas näyttäisi lähtevän sanelun tielle. Tämä osoittaa kuinka eri tavalla paikallista sopimista voi lähestyä ja kertonee jotain yrityskulttuuristakin.

UPM on viime aikoina lobannut tai suorastaan politikoinut melkoisella voimalla. Tukena on esimerkiksi vahvasti Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Romakkaniemi, jonka valintaan Keskuskauppakamarin hallituksen puheenjohtaja Pesosella kerrotaan olleen merkittävä rooli. Molemmat ovat esittäneet hyvin kärkäitä kannanottoja ja vaatimuksia valtion ja hallituksen suuntaan.

UPM:n Kaipolan papaeritehtaan lopetuksen yhteydessä jätettiin moni asia kertomatta kuten se, että sekä EU että asiakkaat vaativat nykyään kierrätyskuitua merkittävässä määrin. Sitä taas Suomen kaltaisesta maasta on vaikeaa hankkia pitkien etäisyyksien ja vähäisen asukasmäärän vuoksi. Näin ollen oltaisiin jossain vaiheessa jouduttu kenties tuomaan ulkomailta kierrätyskuitua. Keski-Euroopassa kierrätyskuitua on runsaasti saatavissa ja edulliseen hintaan. Kartongeissa ja pakkauksissa on sama tilanne, kierrätyskuidun saatavuus on rajattua Suomessa hyvästä keruujärjestelmästä huolimatta.

Nyt käynnissä on keskustelu biojalostamosta, joka voisi sijoittua joko Kotkaan tai Rotterdamiin. Siinäkin on keskeinen seikka jäänyt lausumatta ääneen. Merkittävä osa raaka-aineesta näyttäisi olevan Uruguayssa talvikaudella kasvatettavaa Brassica carinata -kasvia. Ei tarvitse ottaa kuin kartta kouraan ja katsoa kumpi on lähempänä sekä päämarkkinoita että Uruguayta. Suomen pitäisi ilmeisesti kompensoida tämä jotenkin ja johan ministeri Lintilä on lupaillutkin luokaltaan noin sadan miljoonan tukia tehtaalle.

Vaikuttavia tekijöitä on toki muitakin ja työvoimakustannuksillakin on roolinsa, mutta UPM:n itse kertomana ne ovat noin kahdeksan prosentin luokkaa maasta riippumatta.

Metsä Group teki jo oman ratkaisunsa kertoen investoinnista Suomeen. Tässä meillä on kuitenkin selkeä etu raaka-aineessa, kun kyseessä on sellutehdas. Lisäksi yrityksenä hyvin erilainen omistuksen perustuessa vahvasti osuuskuntaan. Hienoa, että tämä investointi saatiin. Nesteen biojalostamonhan kohdalla on sama tilanne kuin UPM:n, raaka-aine suurilta osin tuontitavaraa ja Porvoolla ei siinä ole juuri etua Rotterdamiin.

Kohti aitoa sopimista ja yhteistyötä

Työmarkkinajärjestöjen välistä tilannetta voisi luonnehtia tulehtuneeksi ja kovin rakentavia ehdotuksia ei olla nähty. Lähinnä nokitellaan toisia ja asiat eivät etene lainkaan. Tämä on haitaksi kaikille. Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät ja Elinkeinoelämän Valtuuskunta hämmentävät soppaa myös melkoisesti.

Mieleen on jo leikillään tullut se, että molempien puolten johto pitäisi vaihtaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä ellei homma ala etenemään. Tämä tuskin on mahdollista, mutta jotain radikaalia muutosta tarvitaan. Twitterissä ja mediassa jatkuva nokittelu ja ilkeily tuskin johtaa mihinkään rakentavaan.

En minäkään usko, että nykyjärjestelmä on optimaalinen eikä muutoksia tarvita. Uskon paikallisen sopimisen tuovan hyviä asioita mikäli onnistumme saamaan aikaan kaikkia hyödyttävän tasapuolisen ratkaisun. Meillä on pitkä matka samanlaiseen yhteisymmärrykseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen kuin naapurissamme Ruotsissa on.

Toivottavasti matka kohti parempaa saataisiin vihdoin aloitettua.