Rakkaat järvemme huonommassa kunnossa kuin mittaukset kertovat

Ylen artikkelin mukaan metsien ja soiden lisääntynyt muokkaus kostautuu ennen näkemättömällä tavalla vesistöissä. Järviin on tällä vuosikymmenellä valunut valtava määrä humusta, jota vesien ekologista tilaa tutkivissa virallisissa mittauksissa ei oteta huomioon. On syntynyt ristiriita järvien rannoilla asuvien kokemuksien ja mittausten välillä.

Viime vuonna on tehty tutkimus ranta-asukkaiden ja harrastajakalastajien kokemuksista ja tässä tutkimuksessa oli mukana myös 66 järveä, joista on tehty ympäristöhallinnon virallinen luokittelu. Vaikka voidaan toki herättää epäilyksiä ihmisten kokemuksien todenmukaisuudesta, niin vaikuttaisi siltä, ettei tässä kyseessä ole vain savua ilman tulta.

Nykyinen luokitusjärjestelmä perustuu EU:n vesipolitiikkaan – humusta ei huomioida

Nykyiset mittaukset eivät käytännössä lainkaan ota humusta huomioon muuten kuin välillisesti. Ylen mukaan Ympäristöministeriön Antton Keto totesi keväällä järjestetyssä paneelikeskustelussa, että nykyisen luokitusjärjestelmän muuttaminen olisi hidas tie, sillä se perustuu EU:n vesipolitiikkaan.

Minusta kuitenkin on päänsä pensaaseen työntämistä mikäli Suomessa käytämme mittausmenetelmiä, jotka eivät huomioi erityispiirteitämme.

Jos sitä ei mitata, niin eikö sitä ole olemassa? Eihän se näin voi mennä.

Lisääntyneet hakkuut pahentavat ongelmaa – sulan maan aikaan tapahtuvat korjuut haitallisimpia

Vuosikymmeniä sitten tehtiin paljon virheitä soiden ja metsien ojituksissa – 1960-luvulla aloitettiin massiiviset ojitukset huonoilla menetelmillä. Nykyään uskoakseni näitä voidaan tehdä paremmin ainakin mikäli halutaan. Näiden vanhojen menetelmien vaikutukset eivät kuitenkaan ole valitettavasti loppuneet vaan nostavat uudelleen päätään.

Vuosikymmeniä sitten tehtyjen ojitusten kohteena olleet maat ovat nimittäin nyt usein korjuun ja muiden toimenpiteiden kohteena. Lisäksi puun jatkuva tarve on ohjannut siihen, että sulan maan aikaan tehdään yhä useammin toimenpiteitä, mikä pahentaa ongelmaa.

Uudenlaisia menetelmiä on olemassa ja tilannetta voidaan parantaa. Mitään suoranaista pakkoa ei kuitenkaan ole ja edelleen voidaan aiheuttaa merkittävää haittaa vesistöille.

Onko kansallisaarteemme uhrattavissa rahan vuoksi?

Tämä on mielestäni avainkysymys. Lisääntyneiden hakkuiden vaikutukset ongelmallisissa kohteissa ulottuvat laajoille alueille kauas itse kohteesta.

Mikä on tällöin omistajan ja toimenpiteen suorittajan vastuu ympäristöstä ja erityisesti meille tärkeistä järvistä?

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu