Riskejä kaihtavat kotimaiset pääomasijoittajat

Suomalaisten startup-yritysten ulkomainen rahoitus on merkittävästi kasvanut osin Slushin seurauksena. Samaan aikaan kotimainen pääoma on kasvanut suhteessa varsin vähän. Vaikuttaa siltä, että suomalaiset pääomapiirit hakevat tasaista turvallista tuottoa usein kotimaan markkinoihin nojaten eivätkä lähde ottamaan riskejä.

Helsingin Sanomissa kerrottiin uutta akkuteknologiaa kehittävästä yrityksestä Broadbit, joka uskoo voivansa suola-akuillaan saada merkittävän markkinaosuuden.

Alue on tavattoman kiinnostava ja onnistuessaan todella merkittävä, sillä käytettävät materiaalit ovat huomattavasti edullisempia ja helpommin saatavia kuin esimerkiksi koboltti ja litium. Kuitenkin artikkelissa todetaan:

Broadbitin suurin rahoittaja on sama kuin Teraloopin, japanilainen Yaskawa. Yksityisiä sijoittajia on Yhdysvalloista, Kiinasta, Ruotsista, Saksasta, Britanniasta,Virosta ja Belgiasta. Suomesta on löytynyt yksi ainoa.

On vähän surullista, että toimimme Suomessa ja meillä on vain yksi suomalainen sijoittaja”, Brown sanoo. Suomalaiset ottavat mieluummin pienen tuoton kuin ison riskin.

Yrityksen idea vaikuttaa saaneen hyvän vastaanoton ja useat eri valmistajat kokeilevat parhaillaan heidän akkujaan. Haasteitakin on vielä latauskertojen lukumäärän suhteen, mutta ne pystyttäneen vielä ratkaisemaan.

Pitääkö valtion tukea ja avittaa riskien poistamiseksi?

Akkutehtaista ja sähköautoista keskustellaan paljon ja tehtaita halutaan Suomeen, akkuklusterista on puhuttu useaan kertaan. Valtiovetoinen Suomen Malmijalostus tutkii viidensadan miljoonan investointia vaativaa akkumateriaalia valmistavaa tehdasta kenties Vaasaan. Ymmärrän hyvin tavoitteen saada Terrafamen tuotteet jalostettua Suomessa eivätkä nämä ole poissulkevia asioita.

Lähtevätkö kuitenkin suomalaiset pääomittajat mukaan vasta, kun valtio lähtee rahoittamaan jotain ja tukea ja/tai takauksia tulee kuvioihin?

Meillä on toisaalta Suomessa kehitteillä oleva teknologia, jolla voisi olla mullistava vaikutus akkuteollisuuteen, mutta se ei kotimaisia sijoittajia kiinnosta?

Jotenkin outoa.

Tarjoavatko valtion tukemat liiketoiminta-alueet mukavaa tuottoa vähemmällä riskillä?

Tuulivoima on jälleen ollut tapetilla viime aikoina ja siihen jaettu tuki. Vaikuttaisi siltä, että moni taho käärii sievoiset voitot valtion avustuksella. Oma keskustelunsa on se, millaisia virheitä tehtiin aikanaan arvioinnissa tuen määrästä ja tarpeesta. Ainakin moni pääomasijoittajataho ymmärsi ja näki tilaisuuden. Esimerkiksi varakkaiden suomalaisten käyttämä Taaleri tarjosi useita tuulivoimarahastoja, joihin ei ihan pikkurahalla päässyt käsiksi.

Edellisen hallituksen biotalous- ja cleantechhuumassa merkittäviä tukia on annettu alan yrityksille sekä kehitykseen että investointeihin. Ensimmäinen näkemäni arvio hallituskauden puolivälissä osoitti, etteivät ne ole muuntuneet vienniksi odotetulla tavalla. En tiedä onko uudempaa arvioita tehty vai onko haudattu asia kaikessa hiljaisuudessa.

Ovatko valtion tukemat kotimaiset investoinnit jo liian houkuttelevia?

Valtion tukipolitiikalla tuntuu olevan suuri merkitys Suomessa. Vääristääkö se jo liikaa sitä, minne investoidaan ja kuinka riskiin suhtaudutaan?

Valtiolla on useita toimijoita kuten Teollisuusijoitus ja Business Finland sekä Sitra. Sen lisäksi yli 300 miljoonaa vuosittain jaetaan EU-rahaston kautta erilaisia aluetukia, jotka pääosin kohdistetaan yrityksille Etelä-Suomen ulkopuolella. Alueellisen kehityksen kannalta tämä lienee tarpeen, mutta se vääristää jossain määrin kotimaista kilpailua.

Näissä asioissa on välillä hyvä palauttaa mieliin vaihtoehtoiskustannuksen käsite: tietyn valinnan vaihtoehtoiskustannus kertoo, mistä valinnan tehnyt päätöksentekijä joutuu luopumaan, kun hän päättää käyttää rajallisia voimavarojaan valitsemansa vaihtoehdon toteuttamiseksi.  Jonnekin laitettu sijoitus on poissa toisaalta. Kuinka suuressa määrin poliitikot erilaisine tavoitteineen ovat ohjaamassa eri liilketoiminta-alueiden sekä myös uusien alojen kehittymistä? Vai ovatko he usein tunkkaamassa vanhaa ja pysähtynyttä toimialaa tai sellaista, joka pärjäisi omillaankin?

Uusi hallitus ja uusi hallituskausi, mutta ei taida vieläkään olla tapahtumassa oikein mitään yritystuille. Kenties riskiä eivät uskalla ottaa myöskään puolueet? Kukin eturyhmä maalailee piruja seinille mikäli tuki poistuu.

Viime vuosina olemme toistuvasti saaneet lukea, kuinka lupaavan suomalaisen kasvuyrityksen on ostanut pääomasijoittaja Ruotsista. Siellä tuntuu olevan halua ja tahtoaa pyrkiä ulkomaille riskejäkin ottaen. Toki pääomamarkkinat ovat siellä myös suuremmat ja kehittyneemmät, mutta ovatko ne myös merkittävästi rohkeammat?

Tarjotaanko meillä valtion tukemana liikaa turvallisia ja hyvin tuottavia kohteita kotimaisille pääomapiireille?

NikoKaistakorpi

22.2.2020 Blogitauolla toistaiseksi etsimässä motivaatiota ja miettimässä muita mahdollisia tapoja vaikuttaa. Palailen jos ja kun siltä taas tuntuu. Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu