Suomalainen peruskoulu Unescon maailmanperintökohteeksi?

Haluaisin nostaa keskusteluun suomalaisen peruskoulun, joka perustettiin vuonna 1968.

Silloinen uusi koulujärjestelmä otettiin käyttöön vuosina 1972-1977, vaikka taustalla vaikuttaneet tahot elinkeinoelämästä ja oikeisto- sekä keskustapuolueista vastustivat uudistusta.  Taustavaikuttajat olivat huolissaan muun muassa ”tasapäistämisestä” ja tukivat yksityisoppikoulujärjestelmää.

Tulos hyvästä päätöksestä näkyy Suomen historiassa, sillä kaikille avoimesta peruskoulusta on lähtöisin moni, vaatimattomissa olosuhteissa elänyt, suomalainen vaikuttaja.

Nykyisen koulujärjestelmän uudistus asettaa oppilaat monella tavoin eriarvoiseen asemaan. Markkinoita on haluttu avata valinnan vapaudelle ja talouselämän tarpeille. Tällainen ei sovi suomalaisen hyvinvointivaltion perusajatukseen ja se johtaa väistämättä eriarvoitumiseen.

Mihin katoaa aineeton hyvä? Mihin katoaa yhteinen hyvä?

Tulevaisuudessa tarvitaan edelleen ihmisyyden taitoja, jotka kilpailuhenkinen ilmapiiri unohtaa. Ehdotammeko siis suomalaista peruskoulua Unescon maailmanperintökohteeksi? Saammeko sillä suojeltua sen aineettoman hyvän, jota koulutusjärjestelmämme on tarjonnut kaikille sosioekonomisesta taustasta riippumatta?

 

 

Nina Hurme

Kasvatustieteen opiskelija, Äiti

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu