Syrjinnän rakentaminen hyveeksi on vaarallista

Kriittisen rotuteorian pohjalta johdetun intersektionaalisen feminismin vastakohta ei ole rasismi. Sen sijaan kriittinen rotuteoria ja siitä johdettu intersektionaalinen feminismi asettaa ihmiset hyvin epätasa-arvoiseen asemaan. Tämä näkyy käytännön tasolla esim. siinä, että työtä haettaessa pätevämmän hakijan ohittaa ei-pätevä, jos ei-pätevämpi omaa esim. jonkin muun ihonvärin kuin valkoisen tai on seksuaaliselta suuntaukseltaan jotakin muuta kuin hetero. Tällaista syrjintää markkinoidaan nyt kunnille positiivisena syrjintänä, ja kuinka ollakaan, Helsinki toimii pormestarinsa Jan Vapaavuoren johdolla esimerkkinä ja suunnan näyttäjänä tämän syrjinnän laillistamisessa.

Se, että syrjintää nyt pyritään katsomaan kuvakulmasta, jossa kohteena on syrjinnästä hyötyjät ja ollaan kuin kärsijöitä ei olisikaan laittaen syrjintä termin eteen sana positiivinen, ei muuta syrjinnän olemusta mihinkään. Syrjintä on aina yksilön kannalta vahingollista ja yhteiskunnan kannalta vaarallista. Vaarallisuudesta kertoo osaltaan se, että niin haitallista kuin se onkin, että asioita ja töitä hoitaa ei niin pätevät henkilöt, niin lopulta sekään ei ole edes se vaarallisin ongelmien aiheuttaja. Tuon lisäksi tällainen paluu törkeään syrjintään on yksilötasolla erittäin vahingollista kaikille osapuolille. Kenenkään omanarvontunto ei kohennu sillä, että hänelle viestitetään, että sait jonkin tehtävän säälistä. Tuo herättää henkilössä ainoastaan negatiivisen tunteen, joka syntyy, kun henkilö todellisuudessa tietää, että hän ei ollut pätevien joukossa, mutta koska on ihonväriltään tai seksuaaliselta suuntaukseltaan sitä mitä on, hän sai tehtävän. Se voi hetken lämmittää mieltä, mutta ei toimi pidemmän päälle omanarvontuntoa kohottavasti. Lisäksi tuollaisen toiminnan seurauksena jää epäilyksen varjo myös heidän kohdalleen, jotka on palkattu pätevyyden perusteella, jos he omaavat jonkin kyseisitä etuoikeutetuista ominaisuuksista. Ja syrjityksi tullut henkilö, joka ei saanut tehtävää, vaikka olisi sen ansainnut, kokee suurta epäoikeudenmukaisuutta ja toivottomuutta tulevaisuuden suhteen.  Nämä tällaiset kokemukset yksilötasolla synnyttävät pitkällä tähtäimellä vakavia ongelmia, mitkä sitten rappeuttavat koko yhteiskuntaa, sen rakennetta kaikkinensa ja turvallisuutta.

Se, että nyt syrjinnän kohteena on enemmistö, ei tee syrjinnästä yhtään sen tasa-arvoisempaa, parempaa, turvallisempaa tai kauniimpaa.

Myös kristittyjen on syytä olla tarkkana tämän kriittisen rotuteorian ja siitä johdetun intersektionaalisen feminismin kanssa, sillä intersektionaalinen feminismi ja vapautuksen teologia ovat käytännössä sama asia. Marxilaisuuteen perustava vapautuksen teologiahan on tosiaan jotakin ihan muuta kuin ristin teologiaa. Jos vapautuksen teologia on vieraampi käsitteenä, niin jotakin voi varmasti jo päätellä siitä, että vapautuksen teologia ponnistaa osittain paremmin tunnetun liberaaliteologian perustoilta.

Syrjinnästä pidättäytyminen, siis myös siitä ns. ”positiivisesta” syrjinnästä pidättäytyminen, ja ristin teologia eivät ole rasismia vaan tasa-arvoa aidoimmillaan. Vapautuksen teologia ja kriittinen rotuteoria sen sijaan asettaa ihmiset erittäin epätasa-arvoiseen asemaan.

+1
Nina Koskela
Perussuomalaiset Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

TM, nainen, vaimo ja äiti. Minulle arvokkaita ja tärkeitä asioita ovat yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointi, sanan- ja uskonnonvapaus, kannattava yrittäjyys ja kannattava työnteko, luonto ja eläimet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu