Marja Hintikka Live – Kahvikin jähmettyy kuppiinsa
Voi ei, äkkiä Areena auki! Miten unohdin, että Marja Hintikan show alkaa tällä viikolla. Pojat nukkuvat, joten kuulokkeet korville ja kahvikupposta käteen.
Ohjelman loputtua kupponen kahvia oli jäähtynyt. Olin tyrmistynyt. En siihen, että kahvi jäähtyi ja jäi juomatta, vaan siihen, mitä juuri näin. Koko ohjelma oli melkoinen itsekkyyden fanfaari. Tähänkö tämä maailma on mennyt. Jokainen asettaa omat halut ja tarpeet muiden edelle, hinnalla millä hyvänsä. Ohjelman idea oli 'Ei lapset ensin, vaan vanhemmat ensin'. Okei, senhän takia olin odottanut ohjelmaa, että se olisi pieni piristysruiske kerran viikossa, omistautuneen vanhemman tasapaksuun arkeen. Omat toiveet on myös tärkeä muistaa, jotta jaksaa rämpiä läpi ruuhkavuosien. Hyvä, että joku siitä muistuttaa, mutta lasten dissaaminen sai aikaan todella pahan olon. Ohjelmassa muun muassa ilkuttiin huolestuttavia tutkimustuloksia siitä, kuinka yhä useampi lapsi tarvitsee kolmen vuoden iässä puheterapiaa, koska vanhemmat eivät enää puhele lapselle ja puuhaile lastensa kanssa, vaan näppäävät somea. Mielestäni juuri tällaisen uutisen pitäisi saada kelloja soimaan, että suunta on kenties väärä ja katse tulisi taas vaihteeksi suunnata itsestä ja omista puuhista lapseen ja lapsen tarpeisiin. Ohjelmassa esiintynyt mies kommentoi, ainakin minua havahduttanutta uutista tyyliin, kuka nyt haluaisi, että kolmevuotias puhuu ja mongertaisi jotain 'kato auto, plaaplaa pallo'. Tämä ehkä oli vitsi ja todella huono sellainen, mutta iski kyllä pahasti. Itselläni alkaa olla tämän ikäinen poika ja olen ollut todella iloinen näistä sanoista ja kaikista uusista sanoista, mitä tulee päivittäin. Kyllä, ainakin minä haluan kuunnella tätä "mongerrusta", se tekee minut iloiseksi.
Maailma on menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että omat tarpeet ovat ne tärkeimmät, muista viis. Koko ajan muistetaan kysyä mitä minä haluan ja miltä minusta tuntuu. Jos kasvatamme lapsiamme tällä esimerkillä, millainen meidän jälkipolvi kenties on, kun tekevät omia valintojaan. Osaako kukaan arvostaa meitä, ja sitä että olimme omistautuneita sen "pienen" hetken jälkeläistemme tarpeille. Tuleeko kukaan meitä moikkaamaan palvelutaloon ja vie joulunviettoon omaan kotiinsa. Onhan siitä vaivaa. Arvostaako kukaan enää ketään. Kun ihminen saa lapsen, onhan se selvää, että joutuu asettamaan jonkun muun tarpeet omiensa edelle. Se on vauvan selviytymisen kannalta täysin välttämätöntä. Kun haluan nukkua, vauva tarvitsee ruokaa, kun haluan katsoa Vain Elämää, vauva on virkeimmillään ja tarvitsee seuraa, jotta aivot voisi kehittyä ja vauvalla on joku, johon peilata ja johon muodostaa kiintymyssuhde. Tuleeko tämä kaikki uhrautuminen yllätyksenä nykyvanhemmille. Onko vika tämän maailmaan tehdyn lapsen, jos elämä onkin yht'äkkiä lapsih*lvettiä.
Vaikka vanhempia on kaksi, heillä on lapsen elämässä eri roolit ja molemmilta vaaditaan omat uhrauksensa. Toinen on yleensä vauvan kanssa kotona ja toinen töissä. Toiseen, eli siihen vanhempaan joka on ajallisesti enemmän vauvan kanssa, vauva muodostaa ensisijaisen kiintymyssuhteensa. Näin se on aina ollut ja väistämättä kaikki tämä tarvitsevuus vie jotain itseltä pois. Ainakin omaa aikaa ja kenties myös sitä onnellisuutta. Tämä on kuitenkin vain vaihe elämässä ja suuren suuri satsaus tulevaisuuteen. Kyllä me tästä selviydymme ja voimme sanoa tehneemme jotain hyvin!
Oma hyvinvointi on tärkeä muistaa ja omaa aikaa on joskus otettava. Elämä ei kuitenkaan voi jatkua aivan kuten ennen, vaikka kuinka sitä yrittäisimme ja vaikka Hintikka perustaisi kymmenen showta. Jokainen saa valita lähteekö tähän hullunmyllyyn leikkimään naama irvessä leegoilla. Ei kaikkea aina tarvitse saada, varsinkaan jos ei ole valmis itse luopumaan yhtään mistään. Ei lapsi ole mikään hyvän elämän mittari, todellakaan. Lapsi on uhraus ja satsaus tulevaisuuten. Mutta ei ehkä uhraus omaan tulevaisuuteen.
Hintikka who?, no anyway, omien pienten lasten kanssa vietetty aika voittaa kaiken muun ja joka tätä ei silloin tajua kun asia on ajankohtainen niin syyttäköön itseään.
Sitä aikaa kun ei enää sitten myöhemmin takaisin saa.
Ilmoita asiaton viesti
Olemme tärkeiden asioiden äärellä. Ja monesta asiat olemme kanssasi Ninni hyvin samaa mieltä. Marja Hintikka Liven käsitykseen vanhemmuudesta on sisäänkirjoitettu (jo biologisesti) absoluuttinen rakkaus ja sitoutuminen lapseensa, mutta myös vanhemmuuden katvealueista, jaksamisesta ja äidin ja isän tarpeista pitää voida puhua. Vertaistuelle on valtava tilaus. Sille tsempille arkeen, että et ole yksin – meillä on aivan samanlaista.
Ensimmäisen jakson oli tarkoitus herättää keskustelua terveestä itsekkyydestä ja vanhempia kalvavasta ainaisesta syyllisyydestä. Suoran tv-lähetyksen tarkoitus on tuoda lisää näkökulmia viikon teemoihin, jatkaa keskustelua ja mitä suurimmassa määrin viihdyttää. Tarkoituksemme on siis nähdä asioissa huumoria ja nauraa vanhemmuuden ilmiöille ja erilaisille ruuhkaisille elämäntilanteille. Mutta aina yhdessä, ei kenellekään.
Nauru ja huumori ovat tärkeitä, mutta tiedämme, että olemme myös ihan oikeiden asioiden ja ongelmien äärellä. Verkkosivuillamme mm. yhteistyökumppanimme Väestöliitto ja Suomen Mielenterveysseura tarjoavat paljon näkemyksiä syyllisyydestä ja itsekyydestä sekä vinkkejä siihen, kuinka niiden kanssa elää.
Meistä on hienoa, että reagoit ja otat osaa keskusteluun, joka meidän mielestämme on todella tärkeää. Yksi tavoitteistamme on saavutettu – kiitos Sinulle.
Keskustelu jatkukoon,
Marja HIntikka Liven toimitus (yhteensä 8 väsynyttä vanhempaa + heidän 16 rakastettua lastaan)
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vastauksesta! Harmikseni sen sijaan, että ohjelma olisi antanut voimaannuttavan ’we can do It’- fiiliksen, päällimmäinen tunne ohjelman jälkeen oli, että perhe-elämä on ihan hirveää ja lapset ovat kaameita, jopa tyhmiä. Se ei ehkä ollut tarkoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Televisio ohjelman jatkoksi tarkoitettu radio ohjema antoi ihan eri kuvan vaikka sekin jätettiin avoimeksi. Kuitenkin ”Keskustelu jatkuu netissä” näin hintikan sanoin.
Ilmoita asiaton viesti
Ruuhkavuosi valittajien ei olisi koskaan pitänyt lapsia hankkiakaan. Olisi se oma minäminäminä -keskeinen elämä silloin paljon paljon antoisampaa ja vapaampaa kun ei olisi ikävää ruuhkaa (lapsia) sitä rajoittamassa, ja estämässä elämän ihania asioita – niitä mistä aidosti pitää.
Ilmoita asiaton viesti
”…päällimmäinen tunne ohjelman jälkeen oli, että perhe-elämä on ihan hirveää ja lapset ovat kaameita, jopa tyhmiä. Se ei ehkä ollut tarkoitus.”
Niinpä. Ja siihen kun lisää sen, että on sellaisiakin vanhempia joilla on esim. vaikeasti vammainen lapsi, miltähän näistä vanhemmista mahtaa tuntua tällainen Hintitikka&co:n 8 vanhempaa (+ 16 tervettä lasta) valitusvirsi kun elämä on niin raskasta ja kamalan sitoutunutta eikä kohta enää jaksa koska lapset.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se itsekkyyttä vain on eikä se ilmenny vain lapsikeskusteluissa vaan myös verokeskusteluissa joissa olen puolustanut epäitsekkyyttä ja moittunut väitteitä ”miksi veroja ei saisi kiertää”, ”miksi toisten lapset saa käydä minun verorahoilla maksettua koulua”, ”miksi eläkeläiset saavat pestä pyykkinsä minun verorahoilla maksetulla vedellä”, ”miksi työtön saa syödä minun verorahoilla ostettua ruokaa” ja ”miksi yle näyttää minun verorahoilla muillekkin ohjelmaa”. Sellaisista ryhmistä kuin lapset, opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset ovat muuttuneet suomen uudessa asenneilmassa yhteiskunnan loisiksi. Suomen on vallannut minäminäkulttuuri ja se on muuttunut minäminämaaksi joissa menneletään asenteella minä ensin.
Ilmoita asiaton viesti
Asia ei ole niin yksinkertainen. Ongelma on, että nyky kilpailuyhteiskunta raadollistaa ihmistä kun ihan jokaisen on kamppailtava hampaat irvessä selviytyäkseen huomiseen. Leikataan ja leikataan (Kreikalle + mamutukseen… kyllä se kyynistää, usko pois), hallituskin käyttää kyynerpäitään tehokkaasti juuri yhteiskunnan vähäosaisimpiin ja heikoimpiin jäseniin. Omaan hiileen puhaltaminen ja yhteiskunnan kahtiajakautuminen lisäävät yleisesti ja laajasti pahoinvointia, ja ne ovat sairastuttamassa tämän yhteiskuntamme vakavasti, sisältä päin. Kun yhteiskunnan kiinni pitävä kudos kunnolla repeää, on piru irti!
Ilmoita asiaton viesti
Saattaisiko jotakuta ihmetyttää se, että tätä tuotetaan YLE-veroilla…?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus! Tottakai äitinä olo pienten lasten kanssa on vaativaakin mutta ei pitäisi tehdä leikkiä vakavista asioista.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tiesin ennakkoon, mitä oli odotettavissa. En katsonut ohjelmaa. Kommentitkin ovat odotettuja. Kaikkeen sitä onkin YLE:llä varaa rahaa tuhlata. Hyvät ihmiset lopettakaa Hintikan ohjelman katsominen. Siten sen jaksot nopeimmin loppuvat. En usko, että kovin moni jää kaipaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvähän tuo radio ohjelmaoli, ei siinä mitään ihmeellistä. Koska kyseessä oli jatkot televisio ohjelmalle niin viittaukset siihen jäi avonaiseksi. Radio jatkojen lopuksi ilmoitettiin keskustel6n jatkuvan ylen sivuilla osoitteessa yle.fi/mhl.
Ilmoita asiaton viesti