Missä Trumpin syyte

Suomalaisena Trumpilla olisi nyt syytteet ainakin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, loukkaamisesta, halveksunnasta, syrjinnästä kulttuurin tai uskonnon perusteella ja syrjinnästä sukupuolen perusteella. Suomalaisena listaa voisi varmasti jatkaa. Viime päivinä maailma on maatessaan vaihtanut kylkeä. Toiset ovat toiveikkaita, kun taas toiset pelkäävät, että demokratia on mennyttä. Yhdysvaltalaisena sananvapauden puolesta en pelkäisi, sillä onhan maan tuleva johto esimerkillään osoittanut, että kaiken, mitä ajattelee, voi huutaa pelkäämättä muille, odottaen, että sisällöllä on jokin merkitys, eikä se kimpoa takaisin omille kasvoille.

Missä menee meillä Suomessa se veteen piirretty raja, mistä saa puhua, mistä pitää puhua ja mistä kannattaisi olla hiljaa syytteen uhalla. Meillä näitä syytteitä tuntuu ropisevan etenkin, jos arvostelu liittyy tiettyihin uskontokuntiin, kuten islamiin, tai sitten henkilö leimataan huolen esitettyään vähintään julkisesti rasistiksi. Oulun insestitapauksesta tuomitun isän aiempi epäily olisi saattanut olla ihonvärin takia rasistista, joten epäilyt oli kenties hyvä pitää ihan omana tietonaan. Suomessa kukaan ei halua syyttä rasistin leimaa, eikä ainakaan syytettä keskustelun nostamisesta päivänvaloon. Sebastian Tynkkynen yhtenä esimerkkinä sai syytteen, koska loukkasi muslimeille pyhiä asioita ottaessaan kantaa koraanin sisältöön.

Maassamme nostetaan jatkuvasti esille raamatullista sisältöä ja kyseenalaistetaan se. Kukaan ei ole pitänyt meteliä siitä, että se loukkaa kristittyjen pyhiä arvoja. Esimerkiksi miehen ja naisen välinen liitto kyseenalaistetaan jatkuvasti sellaisena, kuin se raamatussa on esitetty, vain miehen ja naisen välisenä. Keskustelua on voitu käydä ja kritiikkiä esittää ilman loukkaamissyytteitä, tai kiihottamistuomioita. Keskustelu on aina hyvä, sananvapaus on hyvä, jos se johtaa yhteiseen pohdintaan ja yhteisiin hyviin pelisääntöihin maamme sisällä. Tulee tunne, että Suomessa jo valmiiksi olevia, enemmistön kulttuuriin kuuluvia asioita saa kritisoida, mutta ei puolustaa. Oman maamme käytännöt saa kyseenalaistaa ja arvostelu on aina hyväksyttävää, mutta emme saa sanoa huolta, joka voisi olla uhka maamme käytännöille, jos se ei tule omasta kulttuuristamme. Maassamme on vallinnut demokratia ja sananvapaus, mutta suomalaisena olen siitä huolissani, sillä tabuja syntyy jatkuvasti ja raja, mistä mitenkin saa puhua, on häilyvä. 

Loppuun vielä, ennen kuin minut leimataan suvaitsemattomaksi rasistiksi, siitä syystä, että käytin tekstissäni tiettyjä Suomessa kiellettyjä, tabun arvon saaneita puheenaiheita, sanon, että monikulttuurisuus on Suomelle rikkaus, mutta tärkeitä asoita ovat myös avoin keskustelu, sananvapaus ja maamme turvallisuus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu