Pitäisikö ihminenkin lopettaa kolaripaikalle
Nykyään lähes kaikkea voi hallita. Ihminen ei voi hyväksyä sitä, että kaikki ei loppupeleissä ole omissa käsissä. Hetkiin, kuten kuolemaan ja uuden elämän syntymään liittyy paljon pelkoa ja pelko johtuu kontrollin menettämisestä. Sekä syntymän, että kuoleman hetkellä kipua pyritään poistamaan kaikin mahdollisin keinoin. Kipu kuitenkin kuuluu jossain määrin molempiin näihin tilanteisiin ja valmistaa lopputulokseen. Vaikka synnytyksen, tai kuoleman suunnittelisi kuinka hyvin, kaikki menee, kuten menee. On hyväksyttävä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa.
Se, että ihmisen kärsimyksen päättämistä verrataan eläimen lopettamiseen, on naurettava. Eläintä ei lopeteta ainoastaan kärsimyksen vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että hintalappu luonnolliselle kuolemalle tukitoimineen, kuten kivunlievityksen kanssa on suuri. Vai onko joku nähnyt, että peurakolarin tapahtumapaikalta peura olisi kärrätty ambulanssiin ja arvioitu sitä, voisiko sen pelastaa. Eläimen henkeä ei pidetä yhtä kalliina. Ihminen taas siirretään kiireellä ambulanssiin ja sairaalaan, vaikka hän todennäköisesti kärsii ja vaikka hän todennäköisesti myös kuolisi ennen sairaalaan pääsyä. Entä, jos ihmisellä on hoitotahtona eutanasia kärsimyksen välttämiseksi. Tai entä, jos pahassa kolarissa ollut on alaikäinen, eikä ennustetta voida antaa, muuta kuin siitä, että tuskaa ja kärsimystä on tiedossa sekä potilaalle, kuin omaisille. Niinkin on käynyt, että vastoin huonoja ennusteita, ihminen on täpärästi pelastunut. Asia ei ole omissa käsissämme.
Pelko on syy siihen, miksi eutanasia- keskustelua käydään. Pelko omasta mahdollisesta kärsimyksestä ja pelko läheisen mahdollisesta kärsimyksestä. Keskusteltuani erään lääkärin kanssa aiheesta, hän totesi, että ei voisi koskaan toteuttaa eutanasiaa, koska hänen omatuntonsa, eikä valansa sitä sallisi, mutta hän haluaisi itselleen sen mahdollisuuden, jos paha paikka tulisi. Mielestäni tästä vastauksesta kuvastuu hyvin pelko. Hän lisäsi vielä, että takaovi on oltava itselle auki ihan siltäkin varalta, jos oma kantti ei riittäisi jatkamaan, tai kärsimystä päättämään. Terveydenhuollon henkilöstön on suojeltava elämää, niin kauan, kuin sitä kenenkin kohdalla kestää. On myös pyrittävä siihen, että terveydenhuollossa kaikki keinot käytetään kärsimyksen lieventämiseksi. Eutanasia olisi helppo, siisti ja kustannustehokas ratkaisu, mutta ammattihenkilöitä tuskin sen vuoksi koulutetaan.
Nykyään kuullaan monen vakavasti sairastuneen kysyvän kauanko elinaikaa on. Sen sijaan, että lääkäri antaa arvion vaikkapa 1 kuukausi -1 vuosi, ehkä kohta kuulemme lääkärin sanovan: "No, riittäisikö tunti? Tästä seuraavasta kaaviosta voit katsoa kustannukset yhteiskunnalle, kun päiviä tulee lisää loppua kohden, vai meneekö kaikki omasta pussista?" Kaikkihan me kuolemme, mutta niin kauan on toivoa, kuin on elämää, tai rahaa. Tämä ääripään esimerkki ei ole ihan tuulesta temmattu, sillä Ukkola kirjoittaa (YLE 2016), että Oregonilaiselle pariskunnalle, joista toinen sairasti eturauhassyöpää ja toinen keuhkosyöpää, vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta hoitoja, mutta avustettuun itsemurhaan löytyi rahoitus.
Lisää oikean elämän esimerkkejä eutanasian eettisistä ongelmista löydät Ukkolan (YLE 2016) artikkelista täältä: http://yle.fi/uutiset/3-8883377
Kunnioitan Ninni Ylikallion mielipiteen ja ymmärrän hänen pelkoaan, epäonnistuneesta otsikosta huolimatta. Toivon, että eduskunta ottaa pian eutanasia-aloitteen käsittelyyn. Siltä osin näyttää varsin hyvältä: pian jo 35 000 allekirjoitusta. Kyllä se siitä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ongelma vain taitaa olla siinä, että raja kärsimyksen lievittämisen ja kuoleman jouduttamisen välillä on häilyvä.
Siinä vaiheessa kun elämän suojeleminen tarkoittaa kärsimystä läheiselle, voi ajatus olla vähän erilainen.
Ilmoita asiaton viesti
Etenkin läheisen kohdalla pyytäisin tekemään kaiken voitavan ja toivoisin toivottomassakin tilanteessa. Elämää tuskin pyytäisin päättämään, kaikkea muuta. Minulla on oma kokemus tällaisesta tilanteesta, enkä usko, että läheiseni myöskään tekisi, tai olisi pyytänyt meitä tekemään mitään toisin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, en minäkään ole pyytänyt elämää päättämään. Tilanne voi vain olla siinä mielessä absurdi, että kärsimyksen lievittämisen pelätään päättävän myös elämän, joten mitään ei uskalleta tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Minun läheisen tapauksessa ei näin onneksi ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Minullakin on oma kokemus. Siinä sairaalavuoteella makaava lähimmäiseni kärsi helvetillisistä kivuista kuukausia ja pyysi jokaiselta ja jatkuvasti, että eikö häntä jo voisi päästää pois. Ilman mitään toivoa siitä, että elämä tästä enää muuttuisi. Melkein sokeana, melkein kuurona, mutta järjissään loppuun asti.
Sitten lopuksi kun mummi kuoli sairaalan antamaan ”väärään lääkitykseen”, omaiset olivat vaan niin väsyneitä ja helpottuneita että kenelläkään ei tullut mielenkään syyttää hoitovirheestä, vaikka olisi voinut.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Louis Pasteur oli keksinyt rabiesrokotteen, tuli hänen klinikalleen porukka venäläisiä, joita vesikauhuinen susi oli purrut.
Useimmat pelastuivat, mutta muutama sairastui, ja huusi tuskaansa sänkyyn sidottuna.
Sinä yönä Louis Pasteur jäi assistenttinsa kanssa yöksi klinikalle. Aamulla sairastuneiden kärsimykset olivat päättyneet.
Lääkärit ovat tehneet eutanasioita aina ja tulevat aina tekemään, ja niin on oikein.
Mitään virallista lääkärinvalaa ei muuten vuosikymmeniin ole ollut olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ole oikein että lääkärit tappavat potilaitaan. Tai sairaanhoitajat. Se ei kuulu heidän työtehtäviin ja toivottavasti ei tule koskaan kuulumaankaan.
Eutanasian puolustajat maalaavat kauhukuvia kivuista ja kärsimyksistä ja kuitenkin näihin olisi keinoja parantaa saattohoitoa ja kivunlievitystä. Samalla muistetaan kyllä kertoa jokainen nyyhkytarina niin mummuista sekä papoista ja omista lapsista jotka kärsivät vuosikausia hirveissä tuskissa ja helvetin tulissa ennen kuolemaa. Ja joka maaginen eutanasia pilleri olisi nukuttanut kuin lemmikin nopeasti ja kivuttomasti.
Kuitenkin näiden yberliberaalien tarkoituksena on vain alas ajaa suomalaista terveydenhuoltoa ja kohdentaa rahat veroparatiiseihin veronmaksajien sijaan.
Joka tapauksessa keskustelu lähtee välittömästi väärään suuntaan sillä hetkellä kun joku perustelee kansalaisten tappamisjärjestelmän luomista omilla tai läheisen kokemuksilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuitenkin näiden yberliberaalien tarkoituksena on vain alas ajaa suomalaista terveydenhuoltoa…”
Tämä on ehkä kusipäisin kommentti ikinä, jota olen kuullut asiaan liittyen.
Ilmoita asiaton viesti
Ihminen, jolla ei ole koskaan ollut mitään kosketuspintaa kärsimykseen, sairauteen ja kuolemaan, voi kommentoida noin.
Ilmoita asiaton viesti
Luuletko tosiaan. Oman kokemuksen voi laskea vain vuosissa. Entä sinun? Moni tekee saattohoitoa työkseen antaen kaikkensa, jotkut jopa vapaaehtoisina. Melkoista vähättelyä tärkeälle työlle.
Ilmoita asiaton viesti
Lääkärinä olen toiminut vasta kolmekymmentä vuotta. Kommenttini sitäpaitsi koskee kommenttia nr. 8.
Ilmoita asiaton viesti
Et lukennut kommentiani ? Kritisoin asian puimista omista kokemuksista lähtökohtaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Miten se menikään ? Se koira älähtää johon kalikka osuu ? 😀
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi aika moni voi mennä Sveitsiin kuolemaan. Hintaa eutanasialla on kai jotain 15000 – 20000euroa. Tätä oikeutta ei edes Ylikallio voi minulta riistää. Kaikilla vain ei ole tarpeeksi rahaa.
Kaksi ystävääni on käynyt Sveitsissa kuolemassa. Asiaan ei liittynyt mitään kummallista, ei sitten vähäisintäkään dramatiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin poliisin tehtävä on lopettaa mm. kolariin joutuneet kituvat hirvet. Nykyisen eutanasiavouhotuksen tuloksena saatamme vielä nähdä liikenneonnettomuuteen joutuneiden ihmisten lopettamisia poliisin toimesta.
Ilmoita asiaton viesti