Apua mikä arki

Lähes puolet avioliitoista päätyy eroon ja tiedä sitten kuinka moni avoliitoista, tai muista vakiinnuttavista sitoumuksista. Mikä parisuhteissa sitten hiertää. Se, ettei seksiä ole riittävästi, se ettei osata riidellä ollenkaan, vaiko se ettei päästä kaksi kertaa kuussa kumppanin kanssa romanttiselle illalliselle. 

Vai, hiertääkö parisuhteita juuri tällaiset ulkoa tulevat odotukset ja paineet siitä kuinka paljon terveessä parisuhteessa harrastetaan seksiä, lenkkeillään yhdessä ja kuinka usein terveessä suhteessa viskotaan astioita seinään ja sovitaan sitten kynttiläillallisen ääressä. 

Pitkässä suhteessa vaikeimpia hetkiä eivät ole ne, kun tunnelma on kireä ja hermot ovat koetuksella, vaan ne hetket, kun on yksinkertaisesti sitä samaa harmaata, eikä tunnu miltään. Hyvässä suhteessa pystytään tylsistymään yhdessä ja kestetään ne hetket, kun toinen tuntuu "vain" ystävältä ja kämppikseltä, eikä näköpiirissä ole illallisia, lomamatkoja, eikä liiemmin kiihkeätä makuuhuonejoogaakaan. Ruuhkavuosissaelävän näkopiiriin ei välttämättä mahdu, kuin seuraavan viikon harrastuskuskailut ja kauppareissut. Jokainen lapsiperheen vanhempi tietää varmasti, mistä nyt puhutaan. Se ei välttämättä riitä, että toinen juoksee arkea rinnalla, ainakaan täydellisen parisuhteen odotuksiin nähden. Parisuhdetta hiertää arki.

Tämänhetkinen trendi on tutkailla itseään ja rakastaa itseään. Itseään rakastaminenhan tarkoittaa sitä, että antaa itselle vain parasta, viihtymistä, romantiikkaa, yhteisiä auringonlaskuja ja kylpylälomia. Mitä tahansa tylsistymistä ja vaikeita tunteita ei siis kannata sietää, tai varsinkaan lähteä ratkomaan. Se vaatii työtä, aikaa, epämukavia tunteita, tunkkaista ilmapiiriä, sekä ikäviä keskusteluja. Itseään rakastava ihminen ansaitsee parempaa.

Päiväkotiin juostessani lapset eräänä päivänä, odottelin, että lasten tulokäsienpesu oli valmis. Silmäni pysähtyivät päiväkodin ilmoitustaululle, johon oli ilmestynyt lappu ”Eroauttaminen lapsiperheille”. Ajattelin, että noniin, täällä päiväkodissa saavutetaan varmasti mahdollisimman suuri kohdeyleisö. Kuka pikkulapsiarjessa elävä ei synkkinä hetkinä pyörittelisi tällaista vaihtoehtoa, mutta hienoa että kaupunki tukee ja antaa apua eroon, jos sen nyt sitten toteuttaisi. Erotessa saa omaa aikaa ja oman talouden.

Mikäli parisuhdetta hiertää se normaali arki, pitäisikö kaupungin ja valtion päinvastoin tukea pikkulapsiperheitä arjessa, niin että ne pysyvät ehjinä perheinä? Kaikilla ei ole niitä kuuluja isovanhempia, jotka hälytetään paikalle, kun kriisiä pukkaa ja aikalisä arjessa on tarpeen. Odotusten ja todellisuuden kontrasti on valtava. Avioliiton ja oravanpyörän hoitoon resurssiapuja ei riitä, mutta eroamiseen kyllä. Uupuminen, konfliktit ja taloushuolet ovat todellisia ongelmia, joihin etsitään ratkaisua. Kaupungeissa tulisi kuulla perheitä ja etsiä ratkaisuja tärkeän yksikön tukemiseen. Etenkin lapsen näkokulmasta resurssit perheen tukemiseen on paljon arvokkaammat, kuin laitetut resurssit perheen eroapuun. 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu