Emme voi valita mitä olemme

Ei, mies ei voi synnyttää. Vaikka näin väittää eräs elämänkatsomustietoa opettava kirja.

Luonnossa, muissa eliölajeissa käytetään edelleen uros- ja naarastermiä ja termejä pidetään pätevinä. Kategorointi ei ole loukkaavaa lokerointia, vaan biologinen fakta. Leijonalaumassa havaitaan uroita ja naaraita. Määritelmästä poikkeavia yksilöitä esiintyy, mutta näitä on harvassa.  Poikkeuksista huolimatta voidaan sanoa, että uroksella on harja, sekä kivekset, naaras on sirompi ja tällä on nisät. Koska nämä ovat vallitsevia ominaisuuksia, näin voidaan sanoa. Koko leijonalaumaa ei määritellä harvojen poikkeavien yksilöiden perusteella. Erilaisuus populaatiossa on populaation rikkaus. Näin voi ainakin sanoa ihmispopulaatiossa, koska ihminen osaa olla ymmärtäväinen ja hyväksyvä erilaisuutta kohtaan. En ole leijona-asiantuntija, mutta toisin saattaa olla leijonalaumassa.

Ihmispopulaatiossa yksilöt, jotka poikkeavat normista ovat myös vähemmistö. On hienoa, että tämä tunnustetaan ja yksilöitä osataan arvostaa yhä enemmän. Ihminen on kuitenkin keksinyt, että on hyvä, jos ei ollakaan enää uroita ja naaraita tyypillisistä ominaisuuksista ja geeneistä huolimatta, koska poikkeavia yksilöitä on. Jokainen saa olla mitä tykkäävät. Tämä luo jo päiväkoti-ikäiselle lapselle paineita, koska ihminen joutuu varhain miettiä mitä haluaisi olla. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Päiväkodissa ei ole enää tyttöjä ja poikia, kaikki on sitä jotain muuta, mikä aiemmin on ollut poikkeus. Solidaarisuus kunniaan, mutta unohdamme täysin faktat, biologian ja lainalaisuudet, jotka vallitsevat populaatiossamme. Eläimillä on siinä mielessä helpompaa, koska eivät osaa kyseenalaistaa sitä mitä ovat ja eläinyhdyskunnat ovat sellaisia kuin ovat, muuttumattomia. Luonnossa esiintyvien asioiden määrittely voisi käydä vaikeaksi, jos sanat ’uros’ ja ’naaras’ olisi kriminalisoitu yhtälailla, kuin on tehty sanoille ’tyttö’ ja ’poika’.

Ihmisellä pitää olla vapaus olla oma itsensä, mutta ihmisellä ei edelleenkään ole vapautta valita mitä haluaisi olla. Tämän tehtävän hoitaa luonto. Menemme metsään, jos käskemme lapsiamme unohtamaan normit ja alkaa ajatella asiaa itse. Mitä tulisi esimerkiksi ikivanhasta jalkapallopelistä, jos sanoisimme, että unohdetaan nyt nämä homehtuneet säännöt. Kaikki saa tehdä kentällä mitä haluavat ja pelata sitä paikkaa, mitä haluavat. Unohdetaan vaikka joukkueetkin ja ollaan yhtä. Voin kertoa, että sen pelin saa sitten unohtaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu