Perhevapaauudistus paikkaa ongelmaa, jota ei ole
Suomi potee vauvapulaa, se on selvä. Kaikkea muuta, kuin selvää on kuitenkin se, että miksi näin on. Epävarmuus liitetään usein lapsen hankinnan lykkäämiseen.
Itselläni on kolme lasta ja ainoa asia, joka minua todella on askarruttanut lasten saamisessa, on lasten hoidon järjestäminen silloin, kun molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Vauva-aika on ollut meille helppoa, toinen pitää kotia pystyssä. Meillä minä olen ehdottomasti halunnut olla tässä roolissa. Suomessa on asiat hyvin, sillä kun on aika siirtyä kotoa työelämään, meillä saa laadukasta varhaiskasvatusta päiväkodeissa. Tuskaa on myös helpottanut joustava vanhempainvapaajärjestelmä, jonka puitteissa on ollut helppo palata töihin silloin, kun kotona oleva vanhempi on siihen valmis ja etenkin, kun koetaan lapsen olevan siihen valmis. Tämä vapaus taitaa edellyttää kuitenkin sen, että on mahdollista siihen asti tulla toimeen rahallisesti ja sen, että on työ mihin palata.
Väestöliiton tutkija Rotkirch (HS 2/20) pohtii Helsingin Sanomien haastattelussa, kuinka suomalainen on tunnollinen työntekijä ja kaikki muu koetaan olevan pois työnteosta. Yhteiskunnallisen viestin tulisi olla selkeämpi. Työtä ja perhe-elämää tulisi voida yhdistää paremmin, sekä joustoja työelämään kaivattaisiin. Selkeä kannustus ja tuki perheasioiden hoitamiseen työelämän puolelta puuttuu. Olen kuullut monta tarinaa siitä, kuinka on vaikeaa, tai noloa on pyytää työajan lyhennystä lasten ollessa pieniä. Tätä mahdollisuutta ei ole paljoa mainostettu, tai tarjottu työnantajan puolelta.
Alhainen tulotaso on yhteydessä siihen, että lasta ei hankita (Väestöliitto, 2018). Työelämän epävarmuus, pätkätyöt ja nollasopimukset tuskin nekään kannustavat lisääntymään. Mikäli nainen raskautuu, voi olla, että ei ole työtä mihin palata. Rotkirch (HS) kertoo, että muun muassa raskaussyrjintää tapahtuu edelleen. Suurin ongelma ei siis ole tasa-arvo-ongelma, jossa äidin on pakko olla työn kustannuksella kotona. Näin ollen perhevapaauudistus ei paikkaa millään lailla syntyvyysongelmaa.
Oma kokemukseni on, että päiväkoti-ikäisen lapsen hoito järjestyy helposti. Lapsen täytettyä seitsemän ja hänen mennessään kouluun, alkaa perheessä mielestäni todelliset haasteet. Tässä vaiheessa korostuu se, että turvaverkot, kuten mummut ja papat ovat kaukana ja heillä on oma elämä, kuten sekin, ettei töistä saakaan lomaa silloin, kun sitä tarvitsee.
Koulupäivät pienillä lapsilla on lyhyitä, max 5h/pvä ja niitä on vuodessa noin 187. Työpäiviä taas heidän vanhemmillaan on jotakuinkin 250 ja tunteja tuplasti lapsiinsa verrattuna, mikäli ovat kokopäiväisesti töissä. Koulupäivien lyhyyttä ja lasten yksinäisyyttä lieventävät iltapäiväkerhot, joista moni vanhempi on kiitollinen. Todellinen ongelma, johon tulisi kiinnittää huomiota, on koulujen loma-ajat. Onko lapselle todella lomaa se, että kun koulu on kiinni ja vanhemmat ovat töissä, häntä kiikutetaan paikasta toiseen, jotta saadaan ”loma” jotenkin kulutettua. Yhteisestä lomasta pääsevät nauttimaan vain opettajat ja heidän perheensä.
Yllätyin, kun esikouluun toivotettiin esikoisemme tervetulleeksi hiihtolomallakin. Esikoulu on toiminnassa, mutta varsinaista opetusta ei järjestetä. Vastaavaa käytäntöä voisi miettiä myös alakouluihin, etenkin ensimmäisille luokille, jolloin lapsi saisi viettää ”lomaa” yhdessä, tutussa paikassa. Toinen asia, jota tulisi miettiä, on lasten harrastusten ja koulun yhdistäminen niin, että lapset voisivat harrastaa koulupäivän päätteeksi koululla, tai sen läheisyydessä. Tämä lieventäisi lasten pitkiä ja yksinäisiä iltapäiviä ja toisi perheille iltaan yhteistä aikaa.
Epävarmuus tulevasta taitaa olla perusteissa yleisin syy olla hankkimatta lapsia ja ennemminkin se, onko lasta mahdollista hoitaa niin ”hyvin” kuin haluaisi, ei se, että pääseekö lapselta töihin. Urasuuntautuneet, hyvin toimeentulevat naiset ovat tällä hetkellä maassamme niitä, jotka lisääntyvät. Kalliilla perhevapaauudistuksella pyritään paikkaamaan ongelmaa, jota ei ole. Resurssit voisi käyttää viisaammin.
Perhe tai yhteiskunta – kumpi vaan, mutta ei pidä aina mennä raha edellä. Moni ajattelee, että on pakko. Vakuutan: ei ole pakko!
Ilmoita asiaton viesti
Kantasi muistuttaa paljon ruotsalaisten vanhempien näkemyksiä ennen uudistusta.Nyt he eivät peruuttaisi millään hinnalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksi lasta perheessä on parempi kuin yksi. Kun ikäero ei ole liian suuri (<=30kk.) niin lapsista on seuraakin toisilleen. Lisäksi: kaksi on enemmän kuin yksi. Tuplaten enemmän.
Miten kannustaa perheitä hankkimaan kaksi lasta?
Jospa säädettäisiin, että jos äiti on töissä (tai yrittäjänä) juuri ennen äitiyslomalle jäämistä, ja jos hän tulee uudelleen raskaaksi viimeistään ~24kk. ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, niin hänelle taattaisiin ensimmäistä raskautta edeltänyt tulotaso kahden vuoden ajan siitä eteenpäin kun vanhempainvapaa, +kotihoidontuki, on päättynyt. Vaikka hänellä ei olisi työpaikkaa jonne palata.
Äiti voisi tuon rahan turvin: etsiä töitä, kouluttautua, alkaa yrittäjäksi, ym.(?).
Ilmoita asiaton viesti