Uskonnonvapautta tulee varjella

Tämä ei Suomessa tällä hetkellä toteudu. Olemme solmussa sen kanssa, mitä vapaus tarkoittaa ja miten vapautta voi puolustaa.

A-studiossa oli jälleen asiantuntija, jolla menee ajatus suvaitsevaisuudesta ja vapaudesta solmuun. Hän kertoi, kuinka uskonto on verrattavissa esimerkiksi ihmisen ihonväriin. Tämän valossa voisi ajatella, että koska ihonväriä ei ole vapautta valita, ei ole myöskään uskontoa vapautta valita, tai muuttaa. Tämä ei silloin ole vapautta ja ajatus on lainsäädännön vastainen.

Uskonnonvapauden tärkein periaate on se, että on myös vapautta olla uskomatta. Toinen tärkeä periaate on se, että uskonnonvapaus ei voi koskaan mennä lainsäädäntömme edelle. Uskonnon varjolla ei saa painostaa, pelotella, uhkailla, lähettää silvottavaksi, lähettää lapsimorsiammeksi, vangita lahkoon, tai aivopestä alaikäistä eheytyshoitoihin. Täysi- ikäinen saa Suomessa lainsäädännön puitteissa valita uskoa, mihin haluaa. Vapaus ei ikinä saa olla kenenkään toisen vankila.

Puolustammmeko Suomessa siis vapautta tarpeeksi ponnekkaasti, mikäli ajattelemme, että, jos olet syntynyt tuohon uskontoon, siinä sinun on oltava. Emme varjele heitä, joilla vapaus ei toteudu. Uskonnon hylkääminen aiheuttaa joillekin ihmisille Suomessa sosiaalisen hylkiön aseman, toisille suoranaisen hengenvaaran.

Olen lastensuojelun puolella törmännyt ajatukseen, että vanhempi saa valita lapsen uskonnon silloinkin, kun lapsi on sijaishuollossa. Olen pohtinut, saako vanhempi todella valita lapsensa uskonnon, jos se on yksilön vapauteen ja valintaan liittyvä oikeus? Lapsi ehtii hyvin täysi- ikäisenä päättää, mihin haluaa uskoa.

Olen itse kristitty. Noudatan lasteni kohdalla parhaani mukaan vapausperiaatetta. Kerron lapsilleni kysyttäessä mihin uskon ja miksi. Kerron myös sen, että kaikki eivät usko samalla tavalla ja se on ihmisen itsensä punnittavissa, mihin hän uskoo, tai haluaako olla uskomatta. Olen siinä suhteessa hyvin liberaali, että en ole myöskään kastanut lapsiani luterilaiseen uskoon vauvoina. He saavat itse päättää varttuessaan asiasta. En näe lapsen kastamista kuitenkaan vapautta rikkovana asiana, mikäli antaa lapsen varttuessa itse valita uskontonsa. Tähän ei sovi painostaminen, pelottelu, tai uhkailu.

Kysymys siis kuuluu suojelemmeko aidosti Suomessa jokaisen yksilön vapautta uskoa, tai olla uskomatta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu