Sijoitettujen ääntä on vahvistettava lastensuojelulaitosten valvonnassa

Työskennellessäni lastensuojelulaitoksissa havahduin siihen tosiasiaan, etteivät lapset ja nuoret olleet tietoisia omista oikeuksistaan ja siihen, kuinka laitoksessa kohdattujen epäkohtien esille tuominen oli haastavaa. Tätä ei ole nähdäkseni ainakaan edesauttanut se, ettei kuntien lastensuojeluviranomaisilla ole ollut riittävästi resursseja vieraillakseen lastensuojelulaitoksissa, eivätkä he ole olleet riittävän perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta siellä.  Lasten kuulluksi tulemisen esteeksi on näyttäytynyt myös aikuisten kiire ja vuorovaikutustaitojen puutteet.

Lastensuojelulaitosten valvonnan puutteellisuus on nostettu monissa suosituksissa ja raporteissa esiin. Muun muassa YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa siitä, että lapsilta evätään usein oikeus tulla kuulluksi, vaikka käsiteltävä asia koskee lasta ja vaikka lapsi kykenisi ilmaisemaan mielipiteensä asiasta. Näyttää siis siltä, että sijoitettujen kuuleminen on tapahtunut valvontatoiminnassa monin paikoin laadullisesti heikosti ja määrällisesti vähäisesti. Lastensuojelulaitosten valvonta on perustunut viime vuosina pitkälti erilaisiin asiakirjoihin ja työntekijöiden haastatteluihin. Harvemmin on kysytty lapsilta ja nuorilta itseltään, miten he kokevat tulleensa kuulluiksi ja mitä mieltä he ovat sijaishuollon jokapäiväisestä elämästä.

Valvonnassa laillisuutta ja teknisrationaalisia asioita osoittavien kriteereiden rinnalla huomiota tulee kiinnittää lasten näkemysten ja kokemusten selvittämiseen sekä sijaishuoltotyön arkisen elämän toteutumisen tarkasteluun. Valvonnan tulee olla ulkokohtaisen kontrollin sijaan lasten ja nuorten kanssa tehtävän todellisen työn toteutumisen seurantaa ja arvioimista. Tehostamalla ohjausta ja valvontaa, voidaan muun muassa vahvistaa toiminnan laatua ja parantaa lapsen asemaa.

Lastensuojelulaitoksissa tapahtuvien epäkohtien paljastumiseksi ja loppumiseksi on tärkeää, että sijoitetuilla on mahdollisuus kertoa kokemuksistaan avoimesti ja seuraamuksia pelkäämättä. Lapsen tulee voida luottaa siihen, että hänen kertomansa otetaan vakavasti ja että kertominen saa aikaan tilanteeseen puuttumisen. Tulevaisuudessa lastensuojelulaitoksissa toteutettavan valvonnan tulee olla enemmän lapsen näköistä ja lapsen osallisuutta ja muita oikeuksia kunnioittavaa. Jotta valvonta toimisi, on jokaiselta sijaishuollossa lapselta kerättävä säännöllisesti arviotietoa lastensuojelun toimivuudesta. Lastensuojelulaitosten valvonnan toteuttamiseksi on myös varattava kunnissa riittävät resurssit. Lisäksi lasten osallisuusoikeuksien edistäminen ja käytännön toteuttaminen edellyttävät aikuisilta asennemuutosta.

Nita Austero

Lastensuojelun ammattilainen, yhteiskuntatieteilijä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu