Tunnetaanko vanhainkodeissa ihmisoikeuksia?

Vanhainkodeissa asuvien ikäihmisten tilanne puhuttaa ja täysin syystä. Vanhainkotien seinien sisällä tapahtuu heitteillejättöä, kaltoinkohtelua ja monin tavoin hyvin arveluttavaa toimintaa. Suomessa korostamme ja puolustamme aina viimeiseen asti ihmisoikeuksia. Al-Holin leirillä olevat suomalaiset lapset ja heidän vanhempansa on saatava takaisin Suomeen, koska heillä on ihmisoikeudet. Vankien tulee saada tavata läheisiään, koska myös heillä on ihmisoikeudet. Missä kuitenkin ovat nämä vanhainkodeissa asuvien ikäihmisten ihmisoikeudet? Niitä ei nähdäksemme ole.

Monissa vanhainkodeissa toimitaan lainvastaisesti, eikä kohtelu ole millään mittakaavalla ihmisarvoa kunnioittavaa. Vanhuksia lukitaan huoneeseen, heille syötetään ala-arvoista ruokaa, heitä lyödään ja heidät lääkitään rauhallisiksi. Näinkö osoitamme kiitosta henkilöille, jotka ovat uhranneet henkensä isänmaamme puolesta ja heille, jotka ovat olleet rakentamassa Suomesta hyvinvointivaltiota?

Politiikassa vetoamme jokaisessa yhteydessä aina ihmisoikeuksiin, sillä toimiihan niihin vetoaminen perusteluna asiaan kuin asiaan. Ihmisoikeuksiin vetoamalla voimme oikeuttaa mielipiteitämme ja tekemiämme päätöksiä. Vetoammeko kuitenkin ihmisoikeuksiin vain, koska se kuulostaa hyvältä ja koska se on asia, mitä kansa haluaa kuulla? Jos kuitenkin pysähdymme ihmisoikeuksien ääreen huomaamme, että ihmisoikeudet kieltävät tahallisen kovan kivun tai kärsimyksen aiheuttamisen. Ne myös määrittävät, että jokaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ihmisoikeuksien yleisenä päämääränä on siis mahdollistaa ihmisarvon mukainen elämä. Jokainen voi kuitenkin pohtia, miten vanhainkodeissa tapahtuvat epäasiallisuudet istuvat ihmisoikeuksien kanssa yhteen. Päättäjät, missä ovat nyt nämä aina ja joka tilanteessa korostetut ihmisoikeudet?

Meidän on avattava silmämme ja ihmisoikeuspuheen sijasta toimittava. Nykyinen nuori sukupolvi ajattelee, etteivät he halua koskaan ikääntyä ja joutua vanhainkotiin, sillä vanhainkodeissa elämä ei ole elämisen arvoista. Olen myös keskustellut henkilöiden kanssa, jotka jopa toivovat poismenoa ennen vanhainkotiin joutumista. Huolestuttavaa, eikö? Tästä huolimatta kuitenkin yhä useampi ikääntyvä ihminen näissä vanhainkodeissa viimeisiä elinvuosiansa viettävät.

Vanhusten hoidossa tarvitaan syvää rakenneuudistusta, jossa jokaisella vanhuksella on oikeus turvalliseen ja ihmisarvoa kunnioittavaan elämään. Vanhustenhoidon tulee säilyä kuntien vastuulla ja niiden yksityistä on pyrittävä sääntelemään. Yksityiset vanhainkodit voivat täydentää kunnan omaa tarjontaa, mutta ne eivät voi olla ohjaavassa asemassa. Yksityisten vanhankotien tavoitteena ei voi myöskään missään muodossa olla taloudellisen hyödyn tavoittelu. Vanhainkotien valvonta vaatii lisää resursseja, jotta epäkohtia saadaan esiin ja jotta niihin on mahdollista todellisuudessa puuttua. Lähihoitajakoulutuksessa on myös säilytettävä soveltuvuuskokeet, jotta voimme varmistua siitä, että niin vanhainkodeissa kuin myös muuallakin hoitotyössä työtä tekevät he, joilla on siihen aito kyky ja halu.

Puolustetaan heitä, jotka eivät siihen itse kykene ja pidetään huolta heistä, jotka pitivät aikoinaan huolta meistä. 

Nita Austero

Lastensuojelun ammattilainen, yhteiskuntatieteilijä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu