Ajatus korkeakoulujen hajasijoittamisesta on epärealistinen ajatus

HS:n pääkirjoitussuvulla 11.11. ihmeteltiin kauhavalaista tiedepolitiikkaa, jolla tarkoitettiin tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen lausumaa korkeakoulutuksen hajasijoituksesta. Tällaisia ajatuksia esitetään asiaa tuntemattomien ihmisten suulla aika ajoin: halutaan hajasijoittaa korkeakoululaitos, mutta keskittää peruskoulu ja lukiot. Pitäisi tehdä täsmälleen päinvastoin.

Yliopistokoulutus ja -tutkimus tapahtuu nykymaailmassa kansainvälisissä ja jopa maailmanlaajuisissa verkostoissa. Yksiköllä, jolla ei ole tässä maailmassa annettavaa, pysyy verkoston ulkopuolella sekä tutkimusyhteisyössä että kansainvälisessä rahanjaossa.  Täytyisi ymmärtää, että rajallisten henkisten ja fyysisten resurssien Suomessa ei pystytä ylläpitämään yllä kuin ehkä viisi kansainvälisen tason yliopistoa. Resurssien laskiessa ei kohta sitäkään.

1980 -luvun puolivälissä alettiin puhua ammattikorkeakouluista. Tämän ajatuksen pioneeri oli Korkeakoulu- ja Tiedepoliittisen Tutkimussäätiön toimitusjohtaja Juha Vuorinen, joka ajoi Suomeen saksalaisen ”Fach-Hochschule”n kaltaista alueellista opistokoulutusta. Sillä oli tarkoitus kohottaa opistotason maakunnallista koulutusta ja tehdä opiskelijoista parhaita olemassa olevan tiedon soveltajia. Ajatus herätti aluksi suurta vastustusta Suomessa.

Kun ammattikorkeakouluihin keksittiin kytkeä aluepoliittisia motiiveja, ajatus alkoi edetä nopeasti. Maakuntakeskuksiin alkoi nousta ammattikorkeakouluja. Nykyään niitä on yhteensä 25, joista useimmat toimivat useilla paikkakunnilla. Ammattikorkeakoulut synnytettiin pääasiassa niin, että entisten opistojen nimet muutettiin. Samalla opistojen opettajista tuli korkeakouluopettajia. Harvalla oli tutkijankoulutus.

Alkoi lähinnä ammattikorkeakoulujen rehtoreiden toimesta keskustelu ammattikorkeakoulujen statuksesta. Nimestä haluttiin poistaa sana ”ammatti”. Esitettiin vaatimuksia ammattikorkeakoulujen nimen muuttamiseksi yliopistoiksi. Rehtoreiden vaatimuksia tukivat maakuntien päättäjät.

Ministeri Kurvinen kertoi haastattelussa, että hänelle on tullut ”maakuntien miehiltä” lukuisia vetoomuksia korkeakoulujen saamiseksi haja-asutusalueille. Näissä vaatimuksissa ei tiedeyliopiston ideaa ymmärretä.

Miksi hyvä ammattiin valmistava koulutus koetaan vähempiarvoiseksi kuin yliopistokoulutus? Molempia tarvitaan. Tarvitaan taitavia olemassa olevan tiedon soveltajia ja käyttäjiä. Tarvitaan myös uuden tiedon luojia. Tämä tapahtuu pääosin yliopistoissa. Kokemus on osoittanut, että menestyvä yliopisto tarvitsee kriittisen massan, joka on suurempi kuin maakuntatason toiminta-alueilla voidaan saavuttaa. Tutkijankoulutuksen omaavien opettajien saanti ei ole aina helppoa nykyisillekään yliopistoille.

Maakunnissa toimivat ammatilliset koulut ja ammattikorkeakoulut tekevät aivan yhtä tärkeätä työtä kuin yliopistotkin. Tämä olisi maakunnissa hyvä ymmärtää. Muuten käy niin, kuin ammattikorkeakoulujen pioneeri Juha Vuorinen sanoi ”tavoitteena oli kehittää A-luokan opistoja, taidettiin saada B-luokan yliopistoja”.

0
Olaus
Porvoo

Olen ollut professori, dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin Yliopiston taloustieteen laitoksella. Nyt eläkkeellä. Alani on maa- ja elintarviketalouden markkinointi. Tutkin markkinoiden toimintaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu