Lapuallakin elää tavallisia ihmisiä

Keitin kahvia pulloon ja tein kylmälaukkuun juustosämpylän. Otin jääkaapista piirakan ja laitoin vissypulloon vettä. Kannoin ison luonnoskirjan Nissaniin ja annoin pakun valita länsipuolen tien.

Pysäköin tien poskeen ennen vanhaa Martikkalaa. Asettelin auton peltoliittymään niin, että jäi vain vajaa kymmenen senttiä yli valkoisen viivan tien puolelle. Pyöriä ja autoja liikkuui tiellä. Nostelin pellon laitaan nojallisen tuolin istuttavaksi ja kaksi taittojakkaraa luonnoskirjan telineeksi. Piirsin koko talorykelmän. Iso päärakennus vain pilkotti muun lomasta. Jatkoin Lapualle.

Ydinkeskustassa käännyin Poutuntielle ja pysähdyin Ullankadun risteykseen. Joen rannalla Kosolan talon takana näin vanhoja punaisia maatalousrakennuksia. Parkkeerasin pakua autiolle parkkipaikalle siten, että näkisin rakennuksia oivasta kulmasta liukuoven aukosta. Asettelin telinetuolit oven eteen, nostin niille luonnoskirjan. Ottaisin pystykuvaan etualalla sojottavan, huiman pitkän valopylvään ja paljon taivasta.

Kun olin piirtänyt ensimmäisen rakennuksen, aitan, valopylvään ja rotvallin reunaa, nainen käveli asuntoalueen talojen suunnalta aitojen viertä. Varovasti hän koukkasi likemmäksi, ilmaisi halun katsoa tai puhua. Nainen kertoi itsekin maalanneensa noita samoja rakennuksia. Hän katsoi tekeillä ollutta työtäni, mutta ei arvioinut sitä. Hänen mielestään rakennukset pitäisi kunnostaa ja oikaista. Sanoin, että ovat sitä parempia piirrettäviä, mitä vinommassa ovat. Hänen mielestään asiasta voi olla monta mieltä.

Sanoin, että eihän Lapualla olekaan muuta maalattavaa kuin nämä rakennukset. Nainen oli siitäkin eri mieltä. Tiesin kyllä, että onhan Lapuan keskustassa maalattavia kohteita: kaupungintalo, Kosolan talo, vanhan patruunatehtaan alue.

Naisen mentyä jatkoin piirtämistä. Rakennusten lomasta käveli mies. Hän kysyi jo kaukaa, maalaanko rakennuksia, minkä jälkeen hän kysyi lupaa saada tulla katsomaan. Hän sanoi, että rakennukset ovat menneet vinoon. Pitäisi kunnostaa. Joutuu maalaamaan punamullalla vähän väliä. Hän selosti jotain pyörätiestä, joka viisti rakennusten sivua ja josta tehtiin leveämpi kuin yleensä pyörätiestä.

Mies kertoi olleensa museoviraston ihmisten kanssa aitassa. On isot laarit niin isoista hirsistä, että niistä tekisi monta hirsisaunaa. Hän kertoi, että aitassa on sitä isompi avain, mitä arvokkaampaa tavaraa siellä pidetty. Hän näytti puolimetristä kädenväliä, että tässä aitassa on näin pitkä avain.

Rakennukset olivat nyt käytössä vain varastoina. Kunnostus maksaisi omakotitalon hinnan. Kysyin talon nimeä, ja mies kertoi, että siitä käytetään kolmea eri nimeä. Kysyin, onko mies Lapuan valtuustossa, mutta hän sanoi sukulaisen olevan. Hän teki lähtöä ja kehotti minua jatkamaan piirtämistä.

Jatkoin piirtämistä seuraavalla sivulla. Aiemmin puheissani ollut nainen palasi kaupasta. Hänellä oli pullea ostoskassi kädessä. Hän kertoi ikänsä maalanneensa öljyväreillä ja myönsi, että akvarelli on vaativa laji. Totesimme, että niin on öljyvärikin. Mikä kenellekin sopii parhaiten.

Nainen kysyi, olenko tunnettu taiteilija. Sanoin, että en ole. Kerroin, että minulla oli näyttely Lapuan Patruunagalleriassa. Mietin, että siitä on aikaa, mutta en muistanut, että niinkin paljon kuin 20 vuotta.

Nainen kertoi, että hänen sukunsa äitiä myöten on taiteellista väkeä. Hän on Toivo Kuulan sukua Kuortaneelta. Lapualla joen varrella hän on kuitenkin asunut pitkään. Hänen terassiltaan aukeaa Lapuan kaunein näkymä.

Nainen halusi katsoa kaikki työt kirjastani. Sanoin irrottaneeni siitä näyttelyä varten kehyksiin parhaat ja jättäneeni vain huonot. Hän kuitenkin sanoi niitä hyviksi. Kerroin, että tuon talon mies kävi tässä. Nainen sanoi, että siinä talossa on paljon kissoja. Nainen meni.

Jatkoin työn loppuun. Söin sämpylän ja join kahvia. Ajoin kaupungintalon parkkipaikalle ja luonnostelin kaupungintalon. Ajoin sillan yli. Kosolan taloa kunnostettiin. Hirsiseinää oli näkyvissä. Ajoin kirkon viereen matkailupuutarhan parkkipaikalle, jossa söin piirakan ja join mukillisen kahvia.

Ajoin takaisin vanhan pihapiirin vierelle. Asettelin piirustusvälineet uudelleen auton vierelle. Sain siitä uuden näkökulman rakennusryhmään. Palasin keskimmäistä tietä Nurmoon. Matkassa olin kolme tuntia.

 

+3
Olli Mäkelä
Seinäjoki

Kirjoittamista, akvarellismia, vaeltelua, niistä tehty elämä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu