Maalla on arvo

Keräsin kamppeet ja lähdin ajamaan Ylistaron suuntaan. Otin dieseliä lähimmältä Tanelinlammen ABC:n tankilta. Tarkoitus oli piirtää Ylistaron Pörstin rakennuksia. Päätalon pihassa oli kesävieraitten kaksi autoa, mutta minä hankkiuduin ulkorakennusten taakse. Päärakennuksen ulko-ovea paukutti vimmainen tuuli.

Minulla oli yksi kuvakulma piirtämättä tästä pihapiiristä. Siihen pääsi käsiksi vain menemällä pellolle. Kesällä yritin, mutta vilja huminoi ja maanpinta oli märkä ja savinen. Siitä savesta jäi koko loppukesäksi ja syksyksi anturoiden jäljet oman kodin terassilaudoille. Silloin oli mielessä, että pellolle meno onnistunee syksymmällä, kun ovat leikanneet viljan. Nyt sänkipelto oli kova ja kuiva.

Kannoin pellolle ensin istuimen ja kaksi pientä istuinta ison luonnoskirjan telineiksi. Sitten hain luonnoskirjan ja kaksi tussia. Kiinnitin sivut puristimilla, sillä muutoin hommasta ei olisi tullut mitään. Aloitin piirtämisen isoimmasta rakennuksesta, navetasta ja ladosta, siirryin pieneen aittaan ja sen jälkeen piirsin asuinrakennuksen. Viimeiseksi huitelin puita.

Olin varsin tyytyväinen tulokseen ja toivoin jo nyt, että en pilaa työtä väärällä värityksellä. Otin kohteesta valokuvan. Ilma oli kylmä ja tuuli pahensi asiaa. Kädet palelivat. Keräsin kamppeet, pakkasin ne autoon ja ryntäsin kylätielle ja takaisin Nurmoon.

Ilma vähän lämpeni, joten taas seuraavana aamuna suuntasin nokan kohti Ylistaroa. Päämäärä oli käynyt tutuksi runsaan tusinan piirustuksen myötä, mutta yhdeltä suunnalta vielä mielin lähestyä tuntemaani tarolaista perinnepihapiiriä. Pihassa ei ollut autoja ennen kuin ajoin omani siihen.

Kannoin telineet ja ison luonnoskirjan sänkipellolle noin 50 metrin päähän pihasta. Tein työn. Olin vaihtamassa toiseen paikkaan pellolla, kun naapuritilalta lähti mies kävelemään peltoa pitkin kohti. Siellä oli traktori ajellut kuivuriin ja takaisin ja nyt traktori oli sammuksissa. Mies katsoi tuoliani ja totesi: ”ohjaajan tuoli”. Muutamien seuraavien minuuttien aikana sain intensiivikurssin kylän ja lähikylien entisistä kouluista ja kaupoista.

Sain tietää, miten lähellä kulkee Isonkyrön raja. Mies oli maalauskohteeni Pörstin talon yhden emännän luokkatoveri kansakoulusta. Mies esitteli, missä kulkevat tämän talon pellot ja missä kylällä peltoa on lisääkin. En tohtinut kuitenkaan kysyä, montako hehtaaria Pörstillä on peltoa, paljonko metsää.

Kerroin itse sen vähän minkä tiesin: ”Nurmossa isännät kehuvat, että Kyrönmaalla pellot ovat toista maata kuin kiviset takapellot Nurmossa.” Isäntä myönsi, että onhan näistä osattu hintaa pitää, joskin viime aikoina ehkä peltomaan arvo on vähäsen laskenut. Hän sanoi, että täällä pari miestä on määrittänyt hinnat, ja muut eivät ole päässeet vaikuttamaan.

Isäntä lähtiessään varoitteli minuakin tulevan viikonlopun sateen uhkasta: ”Kastuu piirustuspaperi ennen aikojaan.”

+3
Olli Mäkelä
Seinäjoki

Kirjoittamista, akvarellismia, vaeltelua, niistä tehty elämä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu