On näitä juurensa tuhrivia puolueita

Lähden etsimään pientalonpoikien juuria. Vuosien ajan kävelin synnyinpitäjäni Tursolan raittia koulumatkoillani kuuluisan Tursolan mutkan ja metsätaipaleen välillä. Tursolan idyllisen kylätien varrella olen luonnostellut muutaman kerran. Salstenin mäessä tien kiemura, nousu ja lasku ovat taidetta ikuistamattakin. Ojan autotallin piha-alueelle on ollut helppo asettua tähtäilemään.Toinen silmiinpistävä paikka pitäjässä on ollut Laipan erämaa ja sinne vievät Taipaleen ja Teivaan tiet. Metsätyönjohtaja-isän mukana kuljin lapsesta saakka Rajalan kämpällä ja myöhemmin Laipanmaalla kesätöissä metsänraivuulla.

Ajan asuinmaakunnastani Etelä-Pohjanmaalta Alavuden, Virtain, Ruoveden ja Oriveden kautta Eräjärvelle ja siitä edelleen Kuhmalahden kautta Sahalahdelle. Matkalla olen haukannut evässämpylää ja hörpännyt termoskahvia.

Muutama mutka ja edessä on vanhojen rakennusten idylli. Talossa asuvaan pariskuntaan minulla on erikoinen näkökulma: sekä naisella että miehellä on ja on ollut leipätyönä se, mitä itse olen harrastanut. He ovat taiteilija ja metsuri. Olen piirtänyt ja maalannut lapsesta saakka ja jo lapsena mieluisimpia harrastuksiani oli klapien hakkaaminen, ja sama kiinnostus jatkui viime vuosiin saakka.

Ammattimetsurin kanssa kuljin nuorena samalla työmaalla kesäisin ja taiteilijan työ- ja galleriatiloissa Sahalahden kirkolla oli akvarellejani esillä vähän vartuttuani.

Taiteilijan intensiivinen suhde työhönsä välittyy nyt yläkerran työhuoneessa ja erityisesti taiteilijan esitellessä ulkorakennuksessa valmisteilla olevaa isoa työtä. Siinä on mukana tämän ihmisen koko oma elämä.

Etsiydyn vanhan talon pihapiiriin. Navetta, lato ja mitä niitä nyt onkin, ovat kuin häävalssi suvi-illassa. Räystäiden ja katonharjojen notkot ja kohoumat houkuttavat kynän piirtämään viivoja pitkin ja poikin. Paperi on käsintehtyä ja arkki vajaan A2:n suuruinen. Käyn hakemassa autoni lähteäkseni ajamaan, mutta pariskunta haluaa nähdä työni. Taiteilija huomaa kaaren, jonka kynäni viiva on piirtänyt, minkä panen tyytyväisenä merkille.

Enää ei ole pientalonpoikia. Tilalle on tullut itsellisiä metsureita, taiteilijoita ja meitä muita.

Suomen Pientalonpoikien Puolueen perustaja Veikko Vennamo löysi pieniosaiset puolustettavat. Pitkälle on taivallettu, sillä pieneläjien jälkipolvi Perussuomalaiset on löytänyt pieniosaiset sorrettavakseen.

Keskustan ei ole mieltä seurata persujen jalanjälkiä. Kun sillä ei ole enää vanhaa kotia maalla, kuten ei ollut muinaisella Pientalonpoikien Puolueella, sen olisi järkevintä tyytyä osaansa ja antaa demarien vallata ns. suomalaisen yleispuolueen osa. Suomessa ruotsalainen puolue on kunniakkaasti puolustanut omankielisiään ja on vain ikävä, että sen pitää siinä ohessa puolustaa kuolevaa elinkeinoa, turkistarhausta. Vasemmistoliitto on pysynyt juurillaan ja jatkanut köyhimpien puolustamista. Vanhan sivistyspuolueen on oltava tarkkana, että porukasta ei nouse persuilijoita eikä puolue joudu liiassa vallanhimossaan oikeistopopulistien liekaan kuten Ruotsin veljespuolue. Vihreiden on syytä edelleen jatkaa syntymässään omaksumallaan asialinjalla.

Ajelen pois ja soratieltä nouseva pölyvana seuraa kulkuani kuin entisajan puoluekenttä.

0
Olli Mäkelä
Seinäjoki

Kirjoittamista, akvarellismia, vaeltelua, niistä tehty elämä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu