Raahe on näppärä merenrantakaupunki
Olen käväissyt monissa Suomen länsirannikon suurehkoissa, keskisuurissa ja pienissä kaupungeissa. Olen ajanut ainakin sata kertaa Raahen ohitustietä ja vähäisten pistäytymisten perusteella olen kuvitellut, että siinä se kaikki onkin. Eihän Raahesta eikä sen vanhasta kaupungista, ei sen merenrannasta puhuta paljon. Muistetaan Naantali, Rauma, Kristiinankaupunki, Vaasa ja Pietarsaarikin.
Raahe on parhaaseen loma-aikaan hiljainen. Hotellimme on Forenom, uudistettu, siisti ja selkeä ja jopa kävelykadun varrella. Kahvilakulttuuri ei ole saavuttanut Raahea ja tori on helteisenä aamunakin tyhjä, tai tyhjä juuri helteen takia.
Mutta Raahen keskustan välittömässä läheisyydessä on meren rannalla melkein kilometreittäin kävely- ja pyörätietä. Tällaista ylellisyyttä ei monella suomalaisella kaupungilla ole.
Asettelin piirustustelinetuolit ja istumatuolin ja ison luonnoskirjan kirkon vierelle ja aloin piirtää. Kirkon tienoilla näin puolen tunnin istumisen aikana kaksi turistiperhettä. Ne kieppuivat kirkon ympärillä ja kävelivät jonkin matkaa vanhaa puutalo-Raahen katuja, palasivat autoon ja lähtivät.
”Maalaatko?” Niin kysyi miehen äänellä joku. ”Joo”, sanoin, minkä jälkeen mies kertoi olleensa 1980-luvulla Hiukkavaarasta valalla tässä kirkossa.
Mies oli kotoisin Teuvalta, mutta oli asunut jo 30 vuotta Tampereella. Nyt kesämatkalla hän tuli Raaheen vaimon kanssa Hailuodosta. Siellä oli niin mahdottoman paljon ihmisiä, että lautalle joutui odottamaan iäisyyden. Näin itsekin pari päivää aiemmin Oulunsalossa, miten mahdottoman pitkä autoletka Hailuodon suunnalta jonotti pääsyä liikenneympyrään.
Minä piirsin, ja mies tutki puskia. Hän puheli, että pitäisi se pylväästä löytyä kirkon vierestä. Geokätköä ei kuitenkaan löytynyt takaani puskasta. Mies kierteli kirkon seinustalla. ”Täällä!” Hän avasi jonkin pienen kotelon ja kääri esiin pienen paperin, jossa ilmeisesti oli ohje seuraavaan. Hän kävi välillä katsomassa piirrostani, sanoi, että ei osaa itse maalata ollenkaan, mutta kysyi, olenko ammattilainen. Hän kehui muutamaan otteeseen työtäni. Ei ihme, että Raahesta jäi hyvä maku.
Mies sanoi, että hän ja kumppani jatkavat johonkin eteläisempään rannikkokaupunkiin. Kuvaani tuli kolme puutaloa, puuaitaa, pyöräilijä, mukulakiveystä.
Mukava kokemus sinulla. Juuri sain luettua Mirkka Lappalaisen teoksen Kustaa II Aadolfista ja mainitsemasi kaupungit Raahe Naantali, Rauma, Kristiinankaupunki, Vaasa , Pietarsaarikin ovat sieltä ruotsinvallan ajoilta ja moni , esimerkiksi Raahe, tämän kuninkaan vallan aikana tai heti siinä jälkimainingissa perustettu.Minulle melko outoja Naantalia lukunottamatta mutta toki historian harrastajana luulen tuntevani vaikka en olekaan käynyt (vielä).
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen jonkin verran länsirannikon kaupungeissa käynyt, Raahe on jäänyt syystä tai toisesta väliin. Olen sitä mieltä, että suomalaisen tulisi tuntea Suomi, siis pisto sydämessä.
Useissa länsirannikon kaupungeissa on pääkaupunkilaisella tunne, että ollaan ”muualla”. Tämä kokemus esim. Pietarsaaresta, johtunee osaksi ruotsinkielisyydestä ja Ruotsi-orientaatiosta. Rikkautta sekin.
Naantalin tunnen parhaiten, jo vuosikymmenien ajalta,
Ja toki Turun, mutta se on erityistapaus, vanha pääkaupunki.
Raumaa, Poria, Vaasaa jonkin verran. Kokkola ja ”Ukki” eli Uusikaupunki ovat jääneet muutamaan visiittiin.
Ilmoita asiaton viesti
Jästeille tiedoksi, lokikirja sieltä löytyi eikä ohjetta jatkoon. Tuon kätkön olen itsekin löytänyt…
Raahesa on itse asiassa neljäkin toria, ja kolmelta niistä löytyy kahvila. Sillä varsinaisella myyntitorilla kahavia ei kyllä ole tarjolla. Hienoimmalla Pekkatorilla on jopa oikein hyvä kahavipaikka, jos noin niin ku mainostaminen sallitaan…
Ilmoita asiaton viesti