Vanha tehdaskylä jatkaa omalaatuista elämäänsä

Pakkasin mukaan termospullollisen kahvia ja juustosämpylän, kolme tussia ja Suomalaisesta kirjakaupasta ostamani korkkaamattoman A4-kierrelehtiön. Lähdin NV200:lla aamukahdeksalta. Tihkutti vettä.

Meiltä Nurmosta on Killinkoskelle Heren mukaan 73 kilometriä. Kun kiertelen kuitenkin vähän ylimääräistä, reissu palaamisineen tekee 150 kilometriä. Minua kiehtovat persoonalliset kylät, joissa asuu toimelias väki, ja onhan Virtain Killinkosken nimi leikkisä.

Sydänmaan suorat olen ajanut monesti. Kun Kouran tie saavuttaa Peräseinäjoen-Alavuden tien, tiedän, että myös siinä maatalossa talousrakennuksineen olisi piirtämisen paikka, kun ilmat lämpenevät. Alavuden jälkeen viitta vinkkaa Killinkoskelle. Vähän matkaa ajettuani eroaa tie Tastulanmäelle. Tienposkessa kyltissä on teksti ”auto korjaamo”. Ajelen läpi kyläntapaisen, jossa vanhat rakennukset kuiskaavat jäävänsä kaihoten odottamaan minua ja parempia säitä.

Killinkoskella parkkeeraan viistoon p-paikalle ja piirrän vanhaa nauhatehtaan päärakennusta autosta käsin. Aloitan miltei rakennuksen keskeltä, sen räystäsviivasta kohti harjaa ja alaspäin kulmauksen viivaa. Hieman liian paksua viivaa, vaikka käytän ohutteräisintäni. Kaksi naista on tullut pihalle seinän vierustalle tupakalle. Kolme haalarimiestä juttelee keskellä piha-aukiota. Mielelläni tuikkaan ihmisiä kuviin, ja nämä saavat kelvata, vaikka pysyttelevät turhan etäällä. Tööttään vahingossa, mutta kukaan ei käänny katsomaan.

Ajan raitille. Piirrän punaisen kirkon. Haen jännitettä rakennuksen jyrkän pystyistä muodoista sijoittamalla retkituolini tiettyyn kohtaan. Kirkon laivan katto tähtää tornia kohti. Ei ole mukava istua ulkona kylmähkössä säässä, vaikka ei vettä tihkuta.

Piirrän auton tuulilasin läpi Killinkosken keskusraittia, hylättyjä kaupparakennuksia ja ehkä asuttujakin taloja. Killin jättiläisessä olisi myytävänä ruokaa, tavaraa ja lounas. Palaan vanhalle tehtaalle ja ostan kahvin ja munkin kirppiksen kahvilasta, vaikka itsellä on termospullo ja juuri join kahvia ja söin juustosämpylän kirkon parkkipaikalla. Kahvini oli vahvempaa kuin kirppiksellä, mutta kirppismunkki oli tuoreen tuntuinen. Vanhahko pariskunta tulee ovesta ja nainen ilmoittaa uutisen, he eivät ole ennen käyneet tässä putiikissa.

Ajan kylän läpi hautausmaalle asti ja palaan. Viitassa on ”Killin kivi” ja ”Ollin kivi”. Ajan sitä tietä. Siellä on vanhoja tehtaalaisten kerrostaloja ja omakotitaloja. On kujan varrella notkolla oleva puurakennus. Siitä voisi piirtää, kun lämpenee.

Otan kyltistä kuvan. Siinä vaiheessa huomaan, että on myös kyltti jossa tien nimi: Ollinkuja. En ryhdy vääntelemään nimeä.

+1
Olli Mäkelä
Seinäjoki

Kirjoittamista, akvarellismia, vaeltelua, niistä tehty elämä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu