Ajat muuttuvat. Muuttuuko äiti-Venäjä?

Naton pääkonttorissa raapaistiin tänään puumerkit Suomen ja Ruotsin Nato-tarkkailijajäsenen osalta. Puumerkki tarkoittaa käytännössä sitä, että veli Erdogankaan ei voi maiden jäsenyyttä estää. Muussa tapauksessa kyse olisi Naton uskottavuuden totaalisesta tappiosta. Siis huoli pois. Nato-jäsenyys menee maaliin. Ajankohdalla ei ole niin väliä, sillä sen verran voimaa on takana, joka tiedetään Kremlissäkin.

Alakurtin tukikohdan aseteittasta tyhjentämistä kohti Ukrainaa voidaan pitää Venäjän viimeisimpänä epäonnistumisena. Olen taannoin nähnyt Alakurtin tukikohdan maallikkona matkalla Sallasta Venäjän Kantalahteen. Evp. YK-vääpelin silmään pisti heti, että tukikohta on uinuva kylä. Sen sijaan voimaa taitaa olla enemmän Murmanskin suunnalla.

Kasvoin räkänokkana 10 kilometriä äiti-Venäjän rajasta. Salla oli menettänyt merkittävän osan pinta-alastaan. Ei siitä meille räkänokille puhuttu. Meitä kiinnosti 60-luvun lopun räkänokkina Äteritsiputeritsipuolilautatsibaarin flipperi ja merkkarit.

Mitä enemmän räkänokan korvat kuivahtivat, sitä innokkaammin lähdettiin mettäreissuille isä-Pekan opastamana. Velivenäläisen tuolloisessa (198o-luvun alku) kontrolli suomettuneseen maahanmme konkreettisesti oli, että autojen valojen ei saanut kohdistua rajan pintaan Sallan Kelloselän ja Naruskan mutkissa. Muussa tapauksessa naapuri pyysi Naruskan rajavartioston miehet puhutteluun. Räkänokka muistaa kyltin, jossa autojen valot piti sammuttaa siitä huolimatta, että matka joka tapauksessa jatkui.

Räkänokka ei tuolloin tiennyt, että velivenäläinen tarkkaili suomalaisten liikkuja Suomen alkuperäisen Sallatunturin, joka oli maamme upein tunturi, rinteeltä. Nykyinen Sallatunturi on vaivainen nyppylä verrattuna ns. Vanhaan Sallatunturiin, joka jäi naapurin puolelle.

Kun peilaa äiti-Venäjän suomettumisen ajan toimintaa sotilaspoliittisesti, on todettava, että olimme mitä suuremmassa määrin rähmällään myös sotilaallisesti. Onkin 2020-luvulla käsittämätöntä, että olimmekin niin rähmällään, että äiti-Venäjän rajavartijan silmät sokaistuivat hetkeksi Opel Askonan valokiilasta, jonka peräkontissa olivat vaivaiset haulikot ja hirvenpyyntitekeleet.

Ajat muuttuvat ja hyvä näin. Mitään takeita sen sijaan ei ole siitä muuttuuko äiti-Venäjä. Venäjän kehitykselle meillä ei toisaalta tarvitse enää korvaa lotkauttaa toisin kuin suomettumisen aikaan. Ne ajat olivat ja menivät, joka tiedetään Kremlin päässäkin, viimeistään tänään allekirjoitetun paragraaffin osalta.

 

 

 

 

 

+12
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu