Alaesikunta päämajakaupunkiin: Vasarat paukkuvat myös toisaalla
Sotaministeri Antti Häkkänen ilmoitti tänään alaesikunnan sijoituspäätöksestä päämajakaupunki Mikkeliin. Päätös on varsin looginen, sillä maavoimien esikunta on jo valmiiksi paikan päällä.
Maikkari toteaa tuoressa uutisessaan. ”Venäjän valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja Andrei Krasov totesi Lenta.ru -lehden sivustolla, että Venäjällä on ”aina vastaus Naton aggressiivisiin toimiin.” (MTV 27.9.2024).
”Krasov korosti sitä, että mitä lähempänä Naton joukot ovat Venäjän rajaa, sitä tarkempi on venäläisten joukkojen isku hyökkäyksen sattuessa. – Nykyaikaisille aseille ja kalustolle 140 kilometrin etäisyys on merkityksetön. Mitä lähempänä vihollinen on, sitä tarkemmin voimme iskeä, Krasov varoitti Lentassa.” (em. MTV).
Toveri Krasovin kommenttiin tulee luonnollisesti suhtautua asiaan kuuluvalla tyyneydellä. On selvää, että äiti-Venäjä ei tule hyökkäämään Suomeen Suomen Nato-jäsenyyden johdosta.
Siinä mielessä toveri Krasov on toki oikeassa, että Venäjän rajalta on kiven heitto päämajakaupunkiin.
Vähemmälle mediahuomiolle on jäänyt, että sotavoimamme, mikäli se toimii fiksusti ja miksipä ei toimisi, että päämajakaupunkiin ei voi pahimman päivän tullessa pelkästään varautua. Lienee päivän selvää, että alaesikunnalle suunnitellaan ja rakennetaan fyysiset olosuhteet pahimman päivän varalle.
Vasarat eivät paukkune pelkästään päämajakaupungissa.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että alaesikunnan ns. väistötilat sijoitetaan länsirannikolle, esimerkiksi Turkuun tai Vaasaan. Luonnollisesti väistötilojen rakentaminen ei näy suurelle yleisölle ja medioille. Työt tehdään kaikessa hiljaisuudessa siviilivoimin.
Nato-joukkojen upseerit eivät näin ollen pasteeraa kädet selän takana, suorassa ryhdissä Turun tai Vaasan kaduilla kovat kaulassa. Operaatio hoidetaan siviiliverkkareissa.
Olisi varsin erikoista mikäli näin ei tapahtuisi, sillä esikunnilla tulee olla väistötilat, eivätkä ne voi perustaa toimintaansa vain yhteen sijoituspaikkaan. Pääesikunnassa asia oltanee tupakoitu ja miksipä ei olisi.
Kiinalaisen Sunzin sodankäyntiä käsittelevä teos on sodankäynnin osalta legendaarinen.
Kuva: Wikipedia.
Päämajoitusmestari Aksel Fredrik Airon (A.F. Airo) yöpöydällä oli Mikkelissä Sunzin sodankäynnin taidon kirja, jonka hän toimitti Marskille jatkosodassa iltalukemisiksi. Marski katsoi kirjaa hölmistyneenä, mutta tarttui kirjaan vastenmielisesti ajatellen, että hänellä itsellään ”marskimaisesti” on sodan käynnin taito. A. F Airon kertoman mukaan Marski lueskeli Sunzita iltaisin.
Blogin otsikkoon viitaten Sunzi toteaa: ”Valitsemani taistelukentän täytyy pysyä viholliselta salassa.”
Sotahistoriaa jonkin verran peranneena oletan, että näin tulee tapahtumaan myös Mikkeliin sijoitettavan alaesikunnan mahdollisen evakuoinnin ja väistötilan osalta. Vasarat tulevat näin ollen paukkumaan myös muualla kuin päämajakaupungissa.
Nykyaikaisessa sodankäynnissä ”väistötiloja” kaivataan sekunneissa. Siinä on se realismi.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhana varuskuntakaupunkina Mikkelistäkin löytynee ns. luola. Joten eiköhän siellä Mikkelissäkin liene jonkinlainen väistötila, jollaisia varmaan löytynee myös Länsi-Suomesta.
Ilmoita asiaton viesti
Paikan päällä olevat väistötilat eivät luonnollisesti ole tosiasiallisia väistötiloja. Luolathan ovat pahimpia väistötiloja, joista tosipaikan tullen ei voi väistyä.
Ilmoita asiaton viesti
”Luolathan ovat pahimpia väistötiloja, joista tosipaikan tullen ei voi väistyä.”
Tämä riippuu siitä, kuinka luolista voi poistua. Eli luolista täytyy olla riittävän monta poistumistietä.
Ilmoita asiaton viesti
Löytyyhän sieltä, useampiakin. Olettaisin, että niillä on nyt käyttöä ollut Savon Prikaatin lakkauttamisen jälkeenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kuulosta uskottavalta että Marski, Aasian tutkimusmatkailija/tiedustelija olisi tarttunut ”vastenmielisesti” Sunzin kirjaan.
Ilmoita asiaton viesti