Arvioimmeko pääsihteeri Stoltenbergin roolin ja ”natsat” sittenkin väärin?

TP Niinistön perinteisissä Kultarantakeskusteluissa vieraili Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. Vierailukutsu oli TP Niinistöltä varsin ajankohtainen. Mistäpä muusta Kultarantakeskusteluissa vallitsevissa olosuhteissa juteltaisiin kuin Suomen Nato-jäsenyydestä.

Kultarantakeskustelu oli erittäin merkittävä siitä näkökulmasta, että TP Niinistö pääsi esittämään pääsihteerille kysymyksiä face-to-face, median ja kansalaisten läsnä ollessa medioiden välityksellä. Pääsihteeri ei päässyt live-lähetyksessä helpolla. Paperiset mediatiedotteet ovat asia erikseen. Nyt tätä mahdollisuutta pääsihteerille ei annettu. Hyvä näin.

Kultarantakeskustelun keskeisin anti oli se, että pääsihteeri Stoltenberg nosti ensimmäistä kertaa ”poliittisen kissan pöydälle” eli Turkin merkityksen Natolle. Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista siteerata ja toistaa pääsihteerin argumentteja. Pääsihteerin rehellinen toteamus siitä, että Turkki on Natolle erittäin tärkeä saattoi iskeä vasten suomalaisten kasvoja. 

Otetaan pääsihteerin toimenkuvan realiteetit huomioon. Pääsihteeri on virkansa puolesta Naton korkein virkamies, mutta hänenkin tulee huomioida se, että Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. (lue: Turkki). Tämä näkökulma saattoi meillä suomalaisilla unohtua matkan ja prosessin varrella.

Politiikan penkkiurheilija sen sijaan kiinnitti enemmän huomiota siihen, että Norjan pääministeri Jonas Gahr Store oli keskusteluissa mukana. Miksi näin? Norjan pääministerillä on kyseisessä kontekstissa enemmän natsoja kuin Naton pääsihteeri Stoltenbergilla. Tämän on varmasti pannut merkille myös TP Niinistökin.

Sallittakoon tässä yhteydessä toteamus ja huomio, että pääsihteeri Stoltenberg kuunteli Norjan pääministerin puheenvuoroa kuin kuoripoika, kuten piti viran puolesta tehdäkin.

Joka tapauksessa. Huoli pois. USA tulee tavalla tai toisella laittamaan Turkin riviin ja ruotuun. Kyse ei ole pelkästään Naton uskottavuudesta, vaan myös USA:n uskottavuudesta Naton primus motorina Euroopassa.

Joka tapauksessa, laittaa USA Turkin riviin ja ruotuun tavalla tai toisella, Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessi on osoittanut Naton päätöksentekojärjestelmän keskeisen heikkouden. Yhden jäsenmaan veto-oikeuden.

Parta eittämättä tältä osin pärisee Naton Madridin huippukokouksessa, jos ei varsinaisella asialistalla niin vähintäänkin kahviautomaateilla. Mikäli Nato ei muuta uusien jäsenhakemusten osalta päätöksentekoprosessiaan määräenemmistöpäätöksiksi (2/3, 5/6 tms.), ei tunkua liittoumaankaan liittymiseen ole. Tämä on Natolle keskeinen kysymys, joka liittouman tulee pureskella Madridissa ensitöikseen.

Politiikan penkkiurheilijalle jäi se käsitys – oikea tai väärä – että TP Niinistö ei ollut lainkaan tyytyväinen pääsihteerin argumentteihin Turkin näkemysten huomioon ottamisesta. Ääneen tätä ei voi tietystikään sanoa. On otettava huomioon, että Suomen Nato-jäsenyysprosessi ei ole maamme turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta jokapäiväistä kauraa. TP Niinistön mahdollinen tyytymättömyys on tästä näkökulmasta enemmän kuin perusteltua.

 

 

 

 

 

 

 

+6
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu