Ei tullut ilmastoriihtä. Hallitus siirsi ongelman ratkaisun vaarallisen lähelle ek-vaaleja.

Hallitus sai puitua riihen ennakko-odotuksia nopeammassa aikataulussa ottaen huomioon, että odotettavissa oli kevään kehysriihen tapainen viikon kestänyt vääntö keskustan pitkittäessä neuvotteluita. Näin odotettiin tapahtuvan nyt vihreiden osalta, mutta näin ei tapahtunutkaan.

Tässä mielessä vihreät toimi keskustaa fiksummin, mutta tuliko riihestä ilmastoriihi, jota Ohisalo rummutti voimallisesti ennen astumista riihen ja Säätytalon salien hämärään?

Ei tullut, kuten ei tullut kevään kehysriihestä talous- ja työllisyysriihtäkään. Politiikan penkkiurheilija ennakoi kuukausi sitten (10.8) blogissaan riihen lopputulemaa otsikolla; ”Jos ei tullut kevään kehysriihestä talous- ja työllisyysriihtä, ei tule syksyn budjettiriihestä ilmastoriihtäkään.”

Ilmastoriihi vesittyi hallituksen nahkapäätökseen. Ilmasto-asiaan palataan keväällä.

”Tarkoitus on, että maaliskuussa tarkastellaan ilmastopaneelin, ministeriöiden ja tutkimuslaitosten tietojen perustella, riittävätkö toimet vai tarvitaanko niitä lisää, Ohisalo kertoo.” (YLE 9.9)

Minkä johtopäätöksen voimme sekä kevään kehysriihen, että syksyn budjettiriihen osalta tehdä? Sen, että puolueiden ei kannata lähteä riihiin uholla, joka nyt molempien riihien osalta nähtiin. Omalle äänestäjäkunnalle uho on varmasti musiikkia korville, mutta entä sitten jos käy niin, että uho ei johdakaan toivottuun lopputulokseen, kuten molempien riihien osalta kävi.

Valitussa strategiassa on aina se vaara, että tavoitteita ei saavutetakaan. Kompromissit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Ilmastoratkaisujen siirtyminen ensi kevääseen tulee tarkoittamaan sitä, että ek-vaalien ollessa jo liiankin lähellä on mahdollista, että joko keskusta tai vihreät lähtee hallituksesta. Kevään kehysriihi ja syksyn budjettiriihi ovat olleet vasta alkulämmittelyä tulevaan.

Konkreettisten ilmastoratkaisujen siirtäminen keväälle, eduskuntavaalien läheisyyteen tulee johtamaan siihen, että nyt paljon pekuleeratut hallituksesta lähdöt alkavat olemaan nyt koettua huomattavasti todennäköisempiä. Hallituksista kannattaa lähteä – jos on lähteäkseen – juuri vaalien alla, näyttävästi.

Päätin blogin 10.8 seuraavasti: ”Eduskuntavaaleihin on vielä sen verran pitkä matka, että hallituksesta ei kannata vielä minkään puolueen lähteä. Jos lähtee, se kannattaa tehdä dramaattisesti ja näyttävästi kalkkiviivoilla, jotta äänestäjätkin sen vielä vaalikopeissa muistavat. Syksyn 2021 budjettiriihen väännöt ja taistot ovat  kevään 2023 eduskuntavaaleissa äänestäjälle haalea muisto vain, jos sitäkään.”

—————————————————————————————————————

Jos ei tullut kevään kehysriihestä talous- ja työllisyysriihtä, ei tule syksyn budjettiriihestä ilmastoriihtäkään

Panokset tuntuvat siis olevan kovat, jotka kohdistuvat etenkin keskustaan mm. maatalouden päästöjen osalta. Maa- ja metsätaloutta koskevaa linjaa riiheen keskustan osalta ei muodosteta Apollonkadulla vaan toisella puolella kaupunkia Simonkatu 6:ssa.

Ohisalo on uhannut vihreiden jättävän hallituksen, mikäli ilmastotoimia ei kiirehditä. Kovat uhkaukset palauttavat politiikan penkkiurheilijan mieleen v. 2014, jolloin uhkauksia oli ilma sakeanaan. Vihreiden kynnyskysymys hallituksessa pysymiselle oli Fennovoiman yhdinvoimahankkeen kaatuminen. Toisin kävi. Hallituksessa asiasta äänestettiin ja ydinvoiman vastustajat hävisivät 10-7.

Fennovoiman puolesta äänestivät kokoomuksen Stubb, Vapaavuori, Orpo, Räty, Toivakka ja Risikko. Puolesta olivat myös kd:n Räsänen ja rkp:n Haglund. Sen sijaan sdp:n ministeriryhmä hajosi kahtia. Hankkeen puolesta olivat Rinne ja Ihalainen.  Hanketta vastaan sdp:stä olivat Tuomioja, Viitanen, Huovinen ja Kiuru. Vastustajien joukkoon liittyi myös rkp:n Henriksson. Vihreät ministerit Niinistö ja Haavisto äänestivät luonnollisesti hankkeen kaatamisen puolesta.

Ilmastonmuutos on vallannut poliittisen ilmatilan ja vauhti eikun kiihtyy. Fennovoimasta ja ydinvoimasta ei puhu enää kukaan. Edes vihreät. Ydin- ja Fennovoima-case on hyvä esimerkki siitä, että poliittinen palttoo saattaa kääntyä isoissa ja periaatteellisissakin asioissa, eikä ainoastaan vihreiden osalta. Mitä mieltä ydinvoimasta ovat Fennovoimahankkeen v. 2014 vastustajat Tuomioja, Viitanen, Huovinen, Kiuru ja Henriksson, v. 2021? Takki on matkan varrella saattanut kääntyä heidänkin osalta?

Vihreät ovat olleet ydinvoima – ja ilmastokeskustelussa ikävästi puun ja kuoren välissä. Näyttää siltä, että vaaka on kallistunut ilmaston puoleen, eikä ydinvoimasta haluta puhua, vaikka sitä puolueessa yhä  vastustettaisiinkin. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja hallinnan osalta tämä on tarkoittanut ydinvoiman välttämättömyyttä sen päästöttömyyden vuoksi.

Mielenkiintoinen yksityiskohta vihreiden ”kelkan” hiljaisesta ja osittaisesta kääntymisestä ydinvoiman puolelle oli vihreiden pj. Ville Niinistön argumentti, jolla vihreät lähti v. 2014 hallituksesta. Tapetilla eivät enää olleet ydinvoimaan liittyvät riskit loppusijoituksen osalta vaan argumentiksi valittiin energiapolitiikka ja suhde Äiti-Venäjään.

Pj. Niinistö totesi YLE:lle 18.9.2014. ” – Kysymyksessä on poikkeuksellisen huono hanke, kun ajattelee, että se koostuu osin suomalaisista kunnallisista energiayhtiöistä. Veronmaksajien rahoilla otetaan riskiä. Sitten on kysymys tästä reaktorin valmistajasta ja osaomistajasta.

Oliko tämä Niinistön puheenvuoro lähtölaukaus kohti vihreiden ydinvoimamyönteisempää linjaa, jossa fokukseen nostettiin energiapolitiikka, eikä ydinvoimaan liittyvät loppusijoitusriskit?

2000-luvun ilmastonmuutoskeskustelussa, joka koskee mitä suuremmassa määrin myös päästötöntä ydinvoimaa, vihreä ovat joutuneet kiusalliseen tilanteeseen. Näyttää kuitenkin siltä, että ydinvoima ei ole vihreille enää elämän ja kuoleman kysymys, jota se ilmastonmuutoksen osalta kuulostaa nyt olevan.

Kun otetaan huomioon, että vihreät lähtivät ydinvoimakysymyksessä v. 2014 hallituksesta ja se, että ilmastoteema on noussut puolueessa ydinvoiman ohi, voisi äkkipäätään ajatella, että vihreillä olisi tästä näkökulmasta liipasinsormi hallituksesta lähdölle vieläkin herkemmässä kuin v. 2014. Mutta onko sittenkään niin?

Vihreät eivät jätä hallitusta tilanteessa, jossa EU:n elpymispaketin n. 800.000 miljoonaa ja Ilmastorahasto Oy:n (evp. VAKE, Valtion kehitysyhtiö) 3,5 mrd:n tase on ”sänkätty”. Näin herkullisessa vallan ja käytettävissä olevien resurssien tilanteessa mikään hallituspuolue ei lähde oppositioon katsomaan miten resursseille käy, etenkin kun resurssit on allokoitu juuri omalle agendalle.

Pj. Ohisalo toteaa, että syksyn budjettiriihestä tulee ilmastoriihi. Ei tule. Kevään kehysriihestä piti keskustan osalta tulla talous- ja työllisyysriihi. Ei tullut. Hallituksen kaatuminen ja vihreiden lähtö hallituksesta ei ole edes teoreettinen ja ”naapurit ja vihulaiset” tietävät sen.

Ohisalon ulostulo on varsin ymmärrettävä siitäkin näkökulmasta, että puoluekokoukseen, jossa uusi puheenjohtaja valitaan ei ole kuin kiven heitto. Ulostulo on ymmärrettävä siinäkin mielessä, että syksyn budjettiriihtä ajatellen Säätytalolle ei kannata lähteä lakki kourassa, altavastaajan roolissa ja valmiiksi ottavana osapuolena, sillä peli on auttamatta pelattu ennen kuin se ehti edes alkaa. Mutta onko valittu strategia viisas ja oikea?

Keskusta valtasi poliittisen ilmatilan talous- ja työllisyyspolitiikalla kevään kehysriihen alla ja riihessä, joka takasi puolueelle näkyvyyttä – olkoonkin – että operaatiosta tuli suutari. Ohisalo näyttää lähtevän riiheen samalla strategialla. Kirkossa ei ole kuulutettu, että valittu strategia toimisi vihreidenkään osalta.

Toki parran pärinää ilmastonmuutoksen osalta syksyn riihessä kuulemme samassa mittakaavassa kuin kevään kehysriihessä talous- ja työllisyyspolitiikankin osalta, mutta politiikka on siitä mielenkiintoinen laji, että kaikkea haluamaansa ei voi saada, politiikassakaan. Riihen jälkeen hallituksessa ja politiikassa kaikki taas hyvin.

Eduskuntavaaleihin on vielä sen verran pitkä matka, että hallituksesta ei kannata vielä minkään puolueen lähteä. Jos lähtee, se kannattaa tehdä dramaattisesti ja näyttävästi kalkkiviivoilla, jotta äänestäjätkin sen vielä vaalikopeissa muistavat. Syksyn 2021 budjettiriihen väännöt ja taistot ovat  kevään 2023 eduskuntavaaleissa äänestäjälle haalea muisto vain, jos sitäkään.

0
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu