Erdogan nytkäytti Suomen Nato-jäsenyysprosessin eteenpäin: ”Ei eilisen teeren poikia”

Turkki ja Erdogan käynnisti lopulta Suomen Nato-ratifiointiprosessin. Päätöstä on odotettu kuin puolikuuta nousevaa. Tukholman jääminen junan viimeiseen vaunuun oli odotettu, mutta mikä mahtoi olla Erdoganin pelikirja? Siitä ei ole ollut politiikan penkkiurheilijalla, eikä laajemmalla kansanjoukolla mitään hajua. Hajulla toki oltiin siltä osin, että Turkin vaalit lähestyvät ja Erdoganilla on mahdollisuus hyödyntää tätä tilaisuutta – tavalla tai toisella.

Ja sen hän totisesti tekikin.

Erdogan ei näytä olevan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Päin vastoin erittäin taitava pelimies. Basaareissa on kannattanut nuorena ja vähän varttuneempanakin istahtaa. Basaareissa teekupin ääressä nuorella ja vähän varttuneemmallakin Recep Tayyipilla on ollut mahdollisuus seurata miten pelejä pelataan.

Erdoganin päätös irrottaa Suomen ja Ruotsin ratifiointiprosessit toisistaan oli erittäin taitava veto. Ensinnäkään kynnyskysymyksiä Suomen Nato-kelpoisuudesta ei alun perinkään ollut ja jos oli, ne oli helposti viilattavissa Ankaralle mieleiseksi. Kun Suomen jäsenyysprosessi yhdistettiin Ruotsin vastaavaan – hand i hand – haistoi Erdogan pelin paikan.

Erdoganin pelikirja oli, että pidetään Suomi ja Ruotsi riittävän kauan samassa veneessä ja kun Turkin presidentinvaalit lähestyvät tehdään maiden välinen irtiotto virallisesti erittäin taitavasti tämän päiväisellä puumerkillä, joka vei Suomen Nato-ratifioinnin lopulta Turkin parlamentin käsittelyyn.

Mikä siis oli Erdoganin pelikirjan punainen lanka ja kluu? Erdogan järjesti näyttävän spektaakkelin vastaanottaessaan TP Niinistön. Tämä oli osa Erdoganin pelikirjaa ja näytelmää. Pelikirjan punainen lanka ja kluu oli lopulta kuitenkin se, että Erdogan saa tp-vaalien alla valtavan medianäkyvyyden, josta Turkissa parhaillaan rummutetaan.

Medianäkyvyyden ja Niinistön tapaamisen kluu ja punainen lanka ei suinkaan ollut pelkästään Suomen Nato-ratifioinnin eteenpäin vieminen – sen olisi voinut tehdä ilman Niinistön tapaamistakin – vaan Tukholman julkinen nöyryyttäminen Turkin medioissa juuri ennen vaaleja. Tämän ”taitavammin” Erdoganin omaa presidenttitietä ei voi pohjustaa.

Niin tai näin.

Emme suomalaisina valita päivän tapahtumia. Tärkeä asia, Nato-jäsenyysratifiointi nytkähti kuitenkin eteenpäin, joka on turvallisuudellemme kuitenkin olennaisin ja ykkösasia. Tukholmassakaan ei kannata heittää kirvestä Mälareniin.

Jahka, jos ja kun Erdogan tulee valituksi seuraavalle tp-kaudelle, Tukholmankaan nöyryyttäminen ei ole enää ajankohtaista. Äänet Erdoganille tp-vaalissa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessin osalta on tuolloin jo täysimääräisesti ulosmitattu. Ei eilisen teeren poikia.

Jos ei ole Erdogan eilisen teeren poikia, sitä ei ole TP Niinistökään. Saattaisi olettaa, että kovin moni valtionpäämies ei olisi uskaltanut nostaa vastaavassa tilanteessa myös Tukholmaa framille vaan olisi tyytynyt päivän antiin. Eittämättä kaksi pelimiestä kohtasivat ja ovat puhuneet kuin mies miehelle.