EU-komissio polttaa vihreää valoa Ukrainan EU-jäsenyysneuvotteluille. Muodostuuko EU:n turvatakuuartiklasta jäsenyyden jarru?

EU-laajenemiselle komissiolta vihreää valoa – suosittaa avaamaan jäsenyysneuvottelut Ukrainan ja Moldovan kanssa. Komission mukaan jäsenneuvottelut voidaan aloittaa, mikäli jäsenmaat antavat siihen luvan huippukokouksessa joulukuussa. (YLE 8.11)

EU:n 42.7 turvatakuuartiklan rooli nousi tapetille kun pohdittiin Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen aikaista ”harmaata aikaa”. Tuolloin pekuleerattiin, saako Suomi turvatakuita Brysselistä 42.7 artiklan osalta.

UPI:n Henri Vanhanen kirjoitti aiheesta artikkelin vuonna 2018. ”Suomessa on viime vuosina EU:n puolustuspolitiikasta puhuttaessa keskusteltu Lissabonin sopimuksessa olevasta artiklasta 42.7. Kyseessä on lauseke, joka velvoittaa EU-maita avunantoon kaikin käytettävissä olevin keinoin silloin, jos jokin niistä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Sen toimintaperiaate on siis sama kuin Naton kuuluisan artikla viiden, joka on sitonut Yhdysvallat Euroopan puolustukseen kylmän sodan alusta lähtien. Tulkinnat artikla 42.7:n soveltamisesta eli todellisista turvatakuista kuitenkin vaihtelevat suuresti.”  (The Ulkopolitist. 28.11.2018)

https://ulkopolitist.fi/2018/11/28/artikla-42-7lla-on-viela-matkaa-eun-todelliseksi-turvatakuuksi/

Vanhanen toteaa artikkelissa, että ”Artikla 42.7 velvoittaa EU jäsenvaltioita antamaan apua aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenvaltiolle ’kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti’.” (The Ulkopolitist. 28.11.2018)

Vanhanen toteaa artikkelissa, että vaikka 42.7 ei Naton artikla viiden tapaan mainitse suorasti, että aseellinen voimankäyttö sisältyy mahdolliseen apuun, on kuitenkin selvää, että se kuuluu epäsuorasti mainittuihin kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin. Artikla 42.7:n avunantovelvoitetta on kuitenkin laimennettu aikanaan siihen lisätyllä toteamuksella siitä, että se ’ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen’. (The Ulkopolitist. 28.11.2018)

Näyttäisi siltä, että 42.7 §:n tulkinta saati sen täytäntöönpano tiukassa paikassa on EU:ssa vielä hakusessa. 

Ukrainan EU-jäsenyysprosessin osalta 42.7 on mielenkiintoinen siitä näkökulmasta, mikäli Ukraina on yhä sodassa Venäjän kanssa, tuleeko 42.7 artiklasta Ukrainan jäsenyysprosessin jarru? Nato-jäsenyysprosessissa edellytys on ollut, ettei Natoon pyrkivä maa ole sotatilassa, toisin kuin Ukraina nyt Venäjän kanssa on.

Onko kyseistä asiaa pekuleerattu Rysselin päässä? Voi nimittäin olla, että Ukrainan ja Venäjän välinen sota jyllää vielä vuosikausia.

Olisikin mielenkiintoista kuulla esim. UPI:n Henri Vanhasen analyyssi, muodostuuko 42.7:stä Ukrainan EU-jäsenyysprosessissa mahdollinen jarru? Tuleeko EU:sta sodan virallinen osapuoli 42.7:n myötä, mikäli Ukraina muljahtaa unioniin sodan yhä ollessa käynnissä? Vai jääkö EU odottamaan sodan päättymistä?