Budjettiriihi: Sokka on irti.

Hallitus istahtaa Säätytalolle budjettiriihtä puimaan. Riihen puinnin keskiöön nousee Venäjän Ukrainaan kohdistama sota, jossa energian hinta ja saatavuus on nousut poliittiseen keskiöön.

Hallituskauden viimeisestä budjetista tulee vaalibudjetti, ovat olosuhteet mitkä tahansa. Näin on ollut ennen ja näin on nyt. Poliittisena kliimaksina tullaan näkemään vielä joulukuussa jaettavat hallituksen joululahjarahat, jotka kohdistetaan täsmäiskun tavoin siltarumpupolitikointiin. Yksikään vaalipiiri ei jää joululahjan jaossa osattomaksi. Jos jostakin syystä näin sattuu käymään, kyseisen vaalipiirin hallituspuoluekansanedustaja on entinen kansanedustaja.

Kuten tiedämme, valtakunnan politiikassa raha ratkaisee. Politiikka on käytännössä resurssien allokointia eri ideologioiden ja puolueiden välillä. Miten muuten Pihtiputaan mummo saadaan kiinnostumaan politiikasta ja jopa äänestämään, ellei sillä, että valtio kompensoi hänen sähkölaskuaan arvonlisäveron laskemisella.

Puoluetoimistoissa tiedetään, ettei tulevia eduskuntavaaleja voiteta Pihtiputaan mummon, eläkeläisten ja vähäosaisten äänillä. Vaalit voitetaan keskituloisten äänillä. Sähkön alv:n alentamisen ei pidä politrukkien mielestä koskea pelkästään Pihtiputaan mummoa, joka sitä torpassaan eniten kaipaisi. Sen pitää koskea äänestäjää myös Eirassa, Lauttasaaressa ja Etu-Töölössä.

Apollonkadulla tietoisuus siitä, että vaalit voitetaan keskituloisten äänillä on pantu merkille. Sadan euron lapsilisän joululahjaraha ei kuitenkaan osu Pihtiputaan mummoon. Kompensaation pitää siis osua keskituloisiin, jotka uurnilla pelin keväällä ratkaisevat.

Valtiopäivien viimeisen riihen puinnin focus on vaikuttaa tulevien vaalien äänestäjien äänestyskäyttäytymiseen, silläkin uhalla, että kompensaatio ja joululahjarahat kosahtavat lopulta äänestäjän kukkaroon inflaation heittäytyessä täydelle laukalle.

Jos ja kun ukrainalaisilta toivotaan ja odotetaan resilienssiä äiti-Venäjän moukaroinnin alla, mikä mahtaa olla näinä päivinä meidän resilienssimme ja turnauskestävyytemme? 

Millainen on politrukkien oma resililienssi? Sadan euron joululahjaraha lapsilisän muodossa kosahtaa mm. sdp:n Krista Kiurulle, sdp:n Antti Lindtmanille, vihreiden Maria Ohisalolle, pääministeri Sanna Marinille ja vasemmiston Li Anderssonille, samaan aikaan kun köyhät eläkeläiset ja työttömät jonottavat Hurstin Laupeudentyö ry:n ruokajonossa. Antti Rinteen taannoin ehdottama eläkeläisille suunnattu vappusatanen kalpenee nyt esitetyn rinnalla. Vappusatanen olisi sentään mennyt kutakuinkin oikeaan osoitteeseen, mutta nyt joululahjalapsilisä ei sinnepäinkään.

Haiskahtaa vahvasti siltä, että nyt sokka on lähtenyt lopullisesti irti. Vain kevään ek-vaalien menestyksellä on merkitystä siitäkin huolimatta, että joululahjarahaa saattaa kosahtaa myös ”Nallevalroosien” lasten tai lastenlasten tilille samaan aikaan kun leipäjonot pitenevät.

Vasemmistovetoisen hallituksen politiikka voi vaalien alla viurahtaa tällaiseenkin asentoon vaalitappion pelossa samaan aikaan kun ”nallet ja kumppanit” lapsineen ja lapsenlapsineen nauravat notkuvissa joulupöydissään partaansa. Hurstin leipäjonossa ollaan jouluaaton aattona vähemmän hilpeällä mielellä.

 

 

 

 

+5
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu