Hallitusohjelman sisällön ympäripyöreys vs konkreettisuus ratkaisee sen, miten kauan hallitus pysyy kasassa
Kuten olemme panneet merkille, porvarihallitusta pukkasi. Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus lähteä pekuleeraamaan miten nyt synnytysvaiheessa oleva hallituspohja taipaleensa Säätytalolla aloittaa vai tuleeko pihtisynnytys. On kysymys pihtisynnytyksestä tai ei, ratkaisevaa on se millä tarkkuudella Säätytalolla aletaan hallitusohjelmaa raapustelemaan.
Hallitusohjelman rakentelemisen näkökulmasta on keskeistä se, tehdäänkö hallitusohjelmasta ympäripyöreä vai mennäänkö ohjelmassa missä määrin konkretiaan? Hallitusohjelman ympäripyöreydessä on olemassa se vaara, että hallitus kaatuu omiin jalkoihinsa, ennen kuin se ehtii ensi metrinsä ottaa. Sen sijaan jos Säätytalolla kirjataan eksaktisti ne toimenpiteet, pilkku ja piste pisteeltä, hallituksella on mahdollisuus kahlata seuraavat neljä vuotta läpi, enemmän tai vähemmän umpihangessakin.
Politiikan penkkiurheilija on lueskellut vuosien varrella eri hallitusohjelmia, jotka ovat edellä mainittujen variaatioiden välimaastossa. Ohjelmat sisältävät ympäripyöreitä tavoitteita ja vastaavasti konkreettisia toimenpiteitä. Ne hallitukset pysyvät paremmin pystyssä mitä konkreettisemmin tavoitteet ovat tulleet Säätytalon kristallikruunujen alla kirjatuiksi. Mitä vähemmän konkretiaa, sitä riitaisampi ja ohdakkeisempi on hallitustaival, jota joudutaan taivaltamaan myös Säätytalon ulkopuolella.
Politiikan penkkiurheilija seuraakin erityisellä mielenkiinnolla, kuinka ympäripyöreä tai konkreettinen hallitusohjelmasta tulee. Petterin kannattaisi lähteä Säätytalolla liikkeelle viimeksi mainitusta, jottei käy niin, että ensimmäisessä EU-kriisissä (lue: esim. Italia) hallitustaival kosahtaa ennen kuin taival ehti hädin tuskin alkaa.
Niin tai näin: Rakenteilla olevan konklaavin liima on konkreettinen ja yksityiskohtainen hallitusohjelma. Jollei sellaista Säätytalolla saada väsätyksi on selvää, että rakenteilla olevan hallituksen toimintaedellytykset ovat lähempänä nollaa kuin sataa. Mitä ympäripyöreämpi hallitusohjelmasta tulee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hallitus tulee kompuroimaan ja kaatumaan omiin jalkoihinsa.
Eihän Marinin (alkuaan Rinteen) hallituksen ohjelmassa ollut sanaakaan esimerkiksi Uudenmaan koronasulusta eikä varsinkaan Nato-hakemuksesta, mutta silti ne toteutettiin.
Vanhempi ranskalainen valtiomies Napoleon katsoi, että perustuslain pitää olla ”lyhyt ja epäselvä”, ja tätä oppia voisi mainiosti soveltaa myös meikäläiseen hallitusohjelmaan. Ennemmin tai myöhemmin homma kuitenkin menee tulipalojen sammutteluksi, kriisitilanteiden hallinnoimiseksi ja pakkotilanteissa raegoimiseksi. Mitä silloin tekee nippelitiedolla lastatulla ohjelmapaperilla?
Lisää arvositaatteja edesmenneiltä valtiojohtajilta: ”Jos ohjelmat ja järkevä toiminta ovat keskenään ristiriidassa, ohjelmat väistykööt.” – Mauno Koivisto.
Ilmoita asiaton viesti
Paitsi, että Koivisto ei toiminut järkevästi 90-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto kirjoitti jo 1970-luvulla kirjan ”Väärää politiikkaa”. Sen viesti on, että politiikka on aina jonkun mielestä väärää. Epäilemättä tämä pätee myös 1990-lukuun.
Ilmoita asiaton viesti