Hoitajamitoituslaki (0,7) ajaa kunnat laittomaan tilaan ja johtaa kunnallisen palvelutuotannon historian pahimpaan kriisiin

Hallitus on päättänyt, että hoitajamitoitusta (0,7) koskeva laki vahvistetaan vielä tämän vuoden puolella.

Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” 

Perustuslain 22 §:n mukaan: ”Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.” Julkisella vallalla tarkoitetaan tässä asiayhteydessä kuntia ja kuntayhtymiä. Keskeinen kysymys kuuluukin: kykeneekö julkinen valta, kunnat, turvaamaan 0,7 henkilöstömitoituksen toteutumisen? 

Perustuslain 74 §:n mukaan. ”Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.”

Perustuslain 77 §:n mukaan: ”Eduskunnan hyväksymä laki on esiteltävä tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on toimitettu vahvistettavaksi. Presidentti voi hankkia laista lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Jollei presidentti vahvista lakia, se palautuu eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen, jos eduskunta ei ole sitä uudestaan hyväksynyt.”

Laillisuusvalvojien (oikeuskansleri, oikeusasiamies) rooli on mitoitusta arvioitaessa keskeinen.

Perustuslain 108 §:n mukaan: ” Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.”

Perustuslain 109 §:n mukaan: ”Oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.”

Kuten sekä 108 ja 109 §:ssä edellä todetaan, laillisuusvalvojien tulee valvoa, että muut viranomaiset (lue: kunnat ja kuntayhtymät, virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja julkista tehtävää hoitavat) noudattavat lakia.

Käytännössä kuitenkin tiedetään jo etukäteen, että mikäli 0,7 mitoitus astuu voimaan 1.1.2020, joutuvat  kunnat ja kuntayhtymät rikkomaan lakia välittömästi koska heillä ei ole olemassa riittävää henkilöstöä ja rahoitusta.

Ko. mitoitusta koskeva perustuslainmukaisuus tuleekin saattaa perustuslakivaliokunnan kriittiseen arviointiin. Tämä arviointi on syytä tehdä pikaisesti perustuslakivaliokunnan virka- ja asiantuntijavoimin, ettei käy kuten viime vaalikaudella jolloin sote- ja valinnanvapauslakien perustuslainmukaisuutta lähdettiin arvioimaan vasta loppumetreillä ja lopputulos on kaikkia asiaa seuranneiden tiedossa.

Yhteenvedonomaisesti todettakoon, että 0,7 hoitajamitoitus esitetyssä (1.1.2020) aikataulussa on perustuslain vastainen ja ajaa kunnat ja kuntayhtymät lainvastaisen toiminnan tilaan koska niillä ei ole käytännössä resursseja  (henkilöstöä, rahaa) täytäntöönpanna kyseistä lakia. Eduskunnan ei tule säätää lakia jota ei voida käytännössä toteuttaa, puhumattakaan, että lain toimeenpano ei koske valtiota itseään vaan ns. toista osapuolta, kuntia ja kuntayhtymiä jotka eivät käytännössä kyseisen lain ja mitoituksen (0,7) toimeenpanoon kykene.

Vaikka rahoitusta eduskunta kunnille myöntäisikin niin että rahaa tulee kuntiin ovista ja ikkunoista, tuo raha ei muutu silmänräpäyksessä hoitaviksi käsipareiksi joka vaatii vuosia mm. koulutuksen kautta. Näin ollen uuden hallituksen ei kannata sortua heti samanlaiseen jääräpäivyyteen lakien läpiviemiseksi kuten viime hallituskaudella soten osalta kävi. Lakien perustuslainmukaisuuden ja niiden käytännön täytäntöönpanoedellytysten kriittisen arvioinnin – myös riittävän aikaisessa vaiheessa – olettaisi olevan lainsäätäjän vahvassa intressissä.

Lainsäädännön valmistelun tasoon tai paremminkin sen tasottomuuteen viime hallituskaudella kiinnitettiin huomiota lakiasiantuntijoiden taholta. Hoitajamitoituslain säätämisen osalta – vaikka se poliittista painetta hallitukselle asettaakin ja niin tärkeä kuin asia sinänsä onkin – kiire ei ole hyväksi sillä ko. lainsäädännön käytännön täytäntöönpano epäonnistuu varmasti asetetussa aikataulussa.

Näissä tilanteissa (lakien täytäntöönpano) syyllinen löytyy varsin herkästi eduskunnassa kunnista ja kuntayhtymistä. Kun jo nyt tiedetään, että kunnat ja kuntayhtymät eivät kykene täytäntöönpanemaan ko. lakia asetetussa aikataulussa ja lain edellyttämällä tavalla, lainsäätäjän vastuu on, että se laatii lakeja jotka ovat edes teoriassa toteuttamiskelpoisia puhumattakaan käytännöstä. Nyt ko. laki ei ole toteutettavissa esitetyllä aikataululla edes teoreettisesti.

Hallituksen kannattaakin edetä asiassa maltilla ja laatia selvitys koulutusjärjestelmän realistisista mahdollisuuksista vastata ko. mitoitukseen sekä aikataulullisesti, että opiskelijapotentiaalisesti. Mikään ei myöskään estä etenemästä kohti 0,7 hoitajamitoituksen tavoitetta portaittain (0,55 – 0,60 – 0,65 – 0,70) niiden realiteettien ja resurssien pohjalta jotka ovat tosiasiallisesti olemassa joista vähäisin ei ole myöskään valtiontalouden tila ja resurssit.

Vaikeuskerrointa asiassa lisää myös se, että hoitoalan kiinnostavuus nuorten keskuudessa on pohjalukemissa. Mistä nämä 0,7 hoitajaa otetaan? Tätäkin taustaa vasten maltti on nyt valttia ja on perusteellisen ja huolellisen analyysin paikka hätäisesti laaditun ja vahvistetun lain sijaan.

Mikäli eduskunta säätää kyseisen lain voimaan 0,7 mitoituksella 1.1.2020, on selvää, että 99 prosenttia maamme kunnista ja kuntayhtymistä on välittömästi laittomassa tilassa. Onko tämä vastuullisen lainsäätäjän tahtotila? Mikäli ko. laki astuu voimaan esitetyssä aikataulussa ja muodossa, tullaan varmuudella näkemään ja kokemaan yksi kunnallisen palvelutuotannon historian pahimmista kriiseistä.

Kirjoittaja on hallintotieteiden maisteri (kunnallisoikeus) 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu