Jari Korkin ja Antti Kaikkosen kirja Kohti liittokuntaa herättää kysymyksen ministeritoimen salassapidosta

Toimittaja Jari Korkin kirjoittama kirja Kohti liittokuntaa.  Antti Kaikkonen ja Suomen puolustuksen uusi asento (Otava) on julkaistu tuoreeltaan.

Kirjassa erityinen huomio kiinnittyy sen ensimmäisille riveille, joissa kuvataan Antti Kaikkosen visiittejä Naton ministerikokoukseen Brysseliin, Münchenin turvallisuuskonferenssiin ja Britanniaan JEF-maiden ministerikokoukseen. Kyseisissä tapaamisissa aiheena oli kirjan mukaan Euroopan turvallisuustilanne, eli Venäjän mahdollinen hyökkäys Ukrainaan. (kursiivit kirjasta).

Britannian sotilastiedustelu kertoi Belvoirin linnaan kokoontuneille ministereille varsin selkeästi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli alkamassa melkein minä hetkenä hyvänsä. Suomessa puolustusvoimien tiedustelu täydensi tilannekuvan Ukrainasta samansuuntaiseksi. Kaikkosella oli siis keskiviikkona 23.2.2022 matkalla eduskuntaan koko ajan selkiintyvä käsitys siitä, mitä pian tapahtuisi.

Kaikkonen briiffasi ulkoasiainvaliokunnan.

Valiokunta päätti perustuslain 50. §:n 3. momentin nojalla, että asian käsittelyyn osallistuvien valiokunnan jäsenten on noudatettava vaiteliaisuutta kuulemisen ajankohtaista turvallisuuspoliittista tilannetta koskevien arvioiden osalta. – – – Kaikkonen kertoi ulkoasiainvaliokunnalle oman arvionsa Ukrainan tilanteesta: kahdenkymmenen neljän tunnin kuluessa rytisee.

Kaikkonen infosi saman päivän iltapäivällä eduskunnan täysistunnossa.

Puolustusministerin piti asetella sanansa tarkoin, sillä julkisesti ei sopinut ennustella sotaa yhtä selkein sanankääntein kuin saman päivän ulkoasiainvaliokunnan  suljetussa kokouksessa. Kaikkonen totesi, että Ukrainan tilanne on erittäin vakava tällä hetkellä ja vaarassa edelleen pahentua. Tämä voi tapahtua myös nopealla aikataululla. Tilanne on synkkä, tilanne on vaarallinen, tilanne on kertakaikkisen vakava.

On ymmärrettävää, että puolustusministeri briiffasi ulkoasiainvaliokunnan perusteellisemmin (kahdenkymmenen neljän tunnin kuluessa rytisee) kuin eduskunnan, joka olisi johtanut suurella todennäköisyydellä vuotoon medioille ja sitä kautta julkisuuteen. Ulkoasiainvaliokunnan jäseniltä edellytettiin tämän vuoksi erityistä vaiteliaisuutta, jopa perustuslain 50.3 §:ään viitaten.

Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjassa on, että Kotona Tuusulassa Kaikkonen meni saunaan. Saunan lauteilla hän avautui puolisolleen Jannikalle: ”Voi olla, ensi yönä se alkaa.” 

Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että ministeri avaa puolisolleen hänen työhönsä ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä yksityiskohtia, joita ei voinut kertoa eduskunnalle ja joista saattoi kertoa ulkoasiainvaliokunnan jäsenille perustuslain 50.3 §:n nojalla.

Kyseisen pykälän 3 momentissa todetaan; ”Valiokunnan jäsenten on noudatettava sitä vaiteliaisuutta, jota valiokunta katsoo välttämättömästä syystä asian erityisesti vaativan. Käsiteltäessä Suomen kansainvälisiä suhteita tai Euroopan unionin asioita valiokunnan jäsenten on kuitenkin noudatettava sitä vaiteliaisuutta, jota ulkoasiainvaliokunta tai suuri valiokunta valtioneuvostoa kuultuaan on katsonut asian laadun vaativan.”

On olemassa useita ammatteja, joissa edellytetään erityistä salassapitoa työtehtäviin liittyen. Näistä tehtävistä ei ole soveliasta kertoa edes puolisoille. Koska kyseessä on ministerin posti ja erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä posti, varovaisuudelle voisi olettaa olevan tilausta. Varsinaista vahinkoa saunan lauteilla kerrotun osalta ei tapahtunut, mutta lienee selvää, että em. teemaan tultanee etenkin UTP-kysymyksiä käsittelevissä ministeriöissä kiinnittämään erityistä huomiota etenkin kun ajat ovat sellaisia kuin ne nyt ovat.