Joutuuko Helsinki sittenkin ratifioimaan Tukholman Nato-jäsenyyden?

Suomen Nato-jäsenyys kuulostaa olevaan ”sinettiä vaille valmis”. TP Niinistö vierailee parhaillaan Turkissa ja tapaa kollega Erdoganin. Myös Unkarin PM Orban on rantautunut Turkkiin. Tukholman ratifiointi näyttää olevan vielä ns. pitkässä kuusessa. On pekuleerattu sillä, tarvitseeko Helsingin ratifioida vielä erikseen Tukholman Nato- jäsenyys jos ja kun Tukholma jäänee vielä joksikin aikaa porstuaan. Yleinen tulkinta on ollut, että ei tarvitse.

Rohkenen kyseenalaistaa tulkinnan.

Vilkaisin piruuttaan hallituksen esityksen (HE) Natoon liittymisestä. HE:ssa todetaan; ”Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin sopimukseen tulee voimaan, kun Suomen liittymiskirja talletetaan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan. Tavoitteena on, että Suomi ja Ruotsi tallettavat liittymiskirjansa samaan aikaan, jolloin Suomi ja Ruotsi eivät hyväksy toistensa liittymispöytäkirjoja erikseen. Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehty sopimus tulee Suomen osalta voimaan, kun Suomi tallettaa ratifioimiskirjansa Yhdysvaltojen hallituksen huostaan.” (HE 315/2022 vp, s. 1)

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_315+2022.pdf

Huomio kannattaa kiinnittää em. lauseeseen; ”Tavoitteena on, että Suomi ja Ruotsi tallettavat liittymiskirjansa samaan aikaan, jolloin Suomi ja Ruotsi eivät hyväksy toistensa liittymispöytäkirjoja erikseen.” Kun Tukholma on jäämässä porstuaan herää kysymys, eikö Helsingin tule ratifioida Tukholman Nato-jäsenyys erikseen?

Kyseisessä HE:ssa ei mainita Tukholmasta mitään muuta kuin em. lause. Lienee myös selvää, että Helsinki ei voi määritellä sitä, miten ratifiointiprosessi Pohjois-Atlantin sopimuksessa toteutetaan. Myöskään prosessin käynnistämiseen liittyvässä asiakirjassa, Selonteko Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon (15.5.2022) ei mainita Tukholmasta mitään.

Selonteon loppukaneettina todetaan, että ”Valtioneuvosto esittää, että tasavallan presidentti päättää perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla, että Suomi hakee Pohjois-Atlantin liiton (Nato) jäsenyyttä, kun eduskuntaa on kuultu.”

Eduskunta tuli asianmukaisesti kuulluksi, jonka pohjalta ulkoasiainvaliokunta (UaV) antoi mietintönsä (UaVM 16/2022 vp – Hallituksen esitys eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi), jonka suuri sali lähes yksimielisesti hyväksyi. Vasen laita pisti hieman kampoihin. 

UaVM 16/2022 toteaa kuten HE edellä; ”Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin sopimukseen tulee voimaan, kun Suomen liittymiskirja talletetaan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan. Tavoitteena on, että Suomi ja Ruotsi tallettavat liittymiskirjansa samaan aikaan, jolloin Suomi ja Ruotsi eivät hyväksy toistensa liittymispöytäkirjoja erikseen.”

Kuten edellä mainitusta HE:sta ja UaVM:sta yksiselitteisesti nähdään, mikäli Tukholma hyväksytään Naton jäseneksi jälkijunassa, Helsingin on ratifioitava Tukholman jäsenyys omana – erillisenä prosessinaan.

Valtiosääntöoikeuden asiantuntijat osaavat ottaa asiaan kantaa, mutta politiikan ja vähän juridiikankin penkkiurheilija on vahvasti taipuvainen tulkintaan ja ajatukseen, että Tukholman jäädessä porstuaan ja Helsingin astellessa pirttiin, Helsingin on ratifioitava Tukholman jäsenyys erikseen, koska pirttiin ei saapastella enää käsi-kädessä, johon HE ja UaVM ovat omalta osaltaan – toiveikkaastikin – viitanneet.

Tukholman ja Helsingin Nato-jäsenyyden eritahtisuudesta johtuukin, että Arkadianmäen kannattaa orientoitua siihen, että Tukholman erillinen ratifiointi on vielä edessä. Kuten todettua, valtiosääntöasiantuntijat osaavat antaa tähän vastauksen, joka kannattaa penkaista, sillä HE:n ja UaVM:n kannanotot on annettu olettamuksella, että käsi-kädessä pirtin perälle astutaan. Olosuhde on edellä mainitulta osin muuttumassa olkoonkin, että mikään ei ole varmaa ennen kuin Ankarassa ja Budapestissa valkoinen savu piipuista nousee.