Jumpataanko Suomen, Ruotsin ja Turkin välistä ”YYA-asiakirjaa” vielä maiden parlamenteissa?

Neuvostoliiton ja Suomen välinen YYA-sopimus allekirjoitettiin 6.4.1948. Madridissa raapaistiin asiakirja, joka tottelee nimeä yhteisymmärrysasiakirjaKuinka ollakaan, nimen lyhennys kalskahtaa YYA-asiakirjalta. Vilkaistaanpa piruuttaan mitä Neuvostoliiton ja Suomen välisessä YYA-sopimuksessa taannoin todettiin. Löytyisikö YYA-sopimuksen ja YYA-asiakirjan välillä kenties yhtäläisyyksiä etenkin niiden ratifioinnin näkövinkkelistä.

YYA-sopimusta koskevassa asetuksessa 17/1948 todettiin seuraavaa:

Sitten kun Eduskunta on hyväksynyt Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Moskovassa 6 päivänä huhtikuuta 1948 allekirjoitetun sopimuksen ja tasavallan presidentti on 30 päivänä huhtikuuta 1948 sen ratifioinut sekä ratifioimisasiakirjat vaihdettu Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 1948, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sopimus on voimassa niinkuin siitä on sovittu.

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1948.

(Finlex) https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017

YYA-sopimuksen 8 artiklassa todettiin, että Tämä sopimus on ratifioitava ja pysyy voimassa kymmenen vuotta sen voimaantulopäivästä lukien. Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjain vaihtamisesta, mikä tapahtuu Helsingissä mahdollisimman pian.” (Finlex) 
Politiikan ja vähän juridiikankin penkkiurheilijaa kiinnostaa, ratifioidaanko Suomen, Ruotsin ja Turkin välinen ”YYA-sopimus” myös maiden parlamenteissa vai riittääkö UM Haaviston puumerkki?  Äkkipäätään voisi olettaa, että kyseessä on YYA-sopimuksen kaltainen valtiosopimus.
Nostan kysymyksen siitä vinkkelistä esille, että sopimusta on luonnehdittu ympäripyöreäksi ja tulkinnan varaa sopimuksen sisällöstä saattaa mm. Ankaran päässä esiintyä. Jos Turkin lain mukaan sopimus on heillä vielä erikseen ratifioitava, saattaa Turkin parlamentissa vielä parta päristä sopimuksen tulkinnan osalta ja mutkia tulla matkaan. Tämän nyanssin on lienee UM:n virkamiehistö tsekannut? Julkisessa keskustelussa tätä skenaariota ei ole nostettu esille.
Mieleen muljahtaa ajatus, että mikäli maat (Suomi, Ruotsi, Turkki) lähtevät julkisuudessa isommin tulkitsemaan sopimuksen sisältöä on erittäin suuri vaara, että operaatio kosahtaa tulkintaerimielisyyksiin.  Jos siis Turkin laki edellyttää maiden keskinäisen sopimuksen erillisratifiointia, asia pyörähtää Ankarassa kahteen kertaan (Suomi, Ruotsi, Turkki-sopimus ja varsinainen Nato-jäsenyysratifiointi).
Tämä tarkoittaa sitä, että pää pitää pitää Pohjolassa jatkossa entistäkin kylmempänä. Pään kylmänä pitäminen tarkoittaa konkreettisesti sitä, että Suomen UM ei lähde julkiseen kilpalaulantaan Turkin kollegoiden kanssa. Jos asia pyörähtää edellä mainittuun asentoon on ongelmia edessä. Kuten olemme prosessin osalta nähneet, Turkin kanssa pitää olla erittäin tarkkana viimeiseen puumerkkiin saakka. 
Niin tai näin.
Merkittävä virstanpylväs Nato-prosessissa Naton pääkonttorin päässä on kuitenkin otettu. Joudutaanko Suomen, Ruotsin ja Turkin välistä sopimusta jumppaamaan vielä maiden parlamenteissa on mielenkiintoinen nyanssi, joka jää nähtäväksi. Valtiosääntöasiantuntijat, UPI, yliopistot ja Turkkiasiantuntijat voisivat piruuttaan penkaista vielä asiaa.
Asia kannattaa penkaista siitä näkökulmasta – ellei ole jo penkaistu – jotta Suomella ja Ruotsilla on etukäteen suunnitellut askelmerkit siihen mitä Turkin kanssa vielä mahdollisesti eteen tulee – olkoonkin, että Turkin liikkuja on ylipäätään mahdotonta sataprosenttisesti tai edes viidenkymmen prosentin todennäköisyydellä ennakoida.
0
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu