Käännytyslakia koskeva poliittinen konsensus on löydettävissä, mikäli tahtotilaa on

Porua herättänyt käännytyslaki nytkähti karvan verran eteenpäin hallintovaliokunnan jätettyä mietintönsä. SDP:n ek-ryhmän enemmistö on hyväksymässä lain, mutta muutama puolueen senaattori pistää asiassa kampoihin.

Vireät ja vasemmistoliitto aikovat painaa isossa salissa perjantaina punasta nappulaa.  RKP:n ryhmä vielä tupakoi asian tiimoilta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että vast´ikää on hyväksytty rajamenettelylaki, joka astuu voimaan 1.9.2024. Rajamenettelylaki, sen käsittely ja hyväksyminen on jäänyt täysin kiistellyn käännytyslain jalkoihin julkisessa keskustelussa.

Sisäministeriön 27.6 tiedotteessa todetaan:

”Suomen lainsäädäntöön lisätään mahdollisuus rajamenettelyyn. Menettelyä käytetään edellytysten täyttyessä jo maahantulleiden henkilöiden turvapaikkahakemusten käsittelyyn rajan läheisyydessä. Kyseessä on eri sääntely, kuin parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva rajaturvallisuuslaki. EU:n turvapaikkamenettelydirektiivin mukainen rajamenettely sisällytetään Suomen ulkomaalaislakiin. Hallitus esitti 27. kesäkuuta vahvistettavaksi ulkomaalaislain muutokset. Tasavallan presidentin on määrä vahvistaa lakimuutokset perjantaina. Laki tulee voimaan 1.9.2024 alkaen.”

”Rajamenettelyn tavoitteena on tehostaa perusteettomien hakemusten tutkintaa ja kielteisen päätöksen saavien hakijoiden palauttamista. Lisäksi estetään turvapaikanhakijoiden edelleen liikkumista muihin EU-maihin.  Rajamenettelyä voidaan soveltaa EU:n ulkorajalla tai sen läheisyydessä jätettyihin turvapaikkahakemuksiin, joiden arvioidaan todennäköisesti olevan perusteettomia. Suomessa ulkorajoja ovat itärajan lisäksi esimerkiksi kansainväliset lentokentät. Rajamenettelyä käytetään kaikissa muuttoliiketilanteissa.”

”Tavanomaisessa turvapaikkakäsittelyssä hakijoilla on mahdollisuus liikkua vapaasti Suomen sisällä. Rajamenettelyssä hakijoiden on oleskeltava rajalla tai sen lähellä hakemuskäsittelyn ajan. Käytännössä hakijan täytyy pysyä hänelle osoitetun vastaanottokeskuksen alueella.”

”Lakimuutoksilla mahdollistetaan myös nopeampi maastapoistaminen. Nopeutettu menettely tarkoittaa sitä, että kielteisen päätöksen saanut hakija voidaan palauttaa nopeammin kuin normaalissa turvapaikkamenettelyssä. Tarkoitus on nopeuttaa esimerkiksi sellaisten henkilöiden palautuksia, jotka katsotaan uhaksi kansalliselle turvallisuudelle sekä uusintahakemuksen tehneiden hakijoiden maasta poistamista.”

Rajamenettelylaki näin ollen tulee 1. syyskuuta mahdollistamaan nopeutetun menettelyn, joka täyttää myös  EU:n turvapaikkamenettelydirektiivin paragraaffit.

Rajamenettelylaki ei ole perus- ja ihmisoikeussopimusten vastainen, eikä kosahda Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tammioveen toisin kuin kiistellyn käännytyslain osalta saattaa käydä.

Rajamenettelylain käsittelyn ja hyväksymisen osalta on vallinnut julkisessa keskustelussa syvä hiljaisuus. 

Onko rajamenettelylakia ja kiisteltyä käännytyslakia arvioitu myös rinnan? Hyvään lain valmisteluun kuuluu, että vireillä olevia – samaa aihepiiriä sivuavia – lakihankkeita tarkastellaan myös samanaikaisesti. Onko näin tapahtunut?

Rajamenettelylain soveltaminen otetaan ensin käyttöön ja mikäli rajamme vartijoiden ja muiden viranomaisten resurssit vastaanottamiseen eivät enää riitä, käännytyslaki aktivoidaan. Onko näin kirjattu sekä rajamenettelylakiin, että käännytyslakiin? Mikäli näin ei ole, kyseiset kirjaukset ja täsmennykset on tarkoituksenmukaista ko. lakeihin tehdä.

Mikäli lakien käyttöönottomenettely (järjestys) tulee lakeihin kirjatuksi, tarkoittaisi tämä samalla sitä, että pelkoa ei ole siitä – jos jollakin pelko on – että kiistelty käännytyslaki aktivoidaan kevein perustein.

Kyseisen lakien käyttöönottojärjestyksen mainitseminen ja korostaminen on myös terveiset Brysseliin, että käännytyslakia ei ole säädetty, eikä sitä aktivoida kevyin perustein ja että EU:n turvapaikkamenettelydirektiivi on jo implementoitu (saatettu voimaan) kansallisessa lainsäädännössämme. Brysselin päässä toki luetaan myös lainvalmisteluasiakirjat (PeVL, HaVM), joissa käännytyslain korkea käyttöönottokynnys mainitaan.

Poliittinen konsensus on siis löydettävissä sitä kautta, että rajamenettelylakiin kirjataan – jos ei ole jo kirjattu – lain ensisijaisuus ja käännytyslain viimesijaisuus.

Huomioitavaa isossa kuvassa on, että käännytyslaki ei välttämättä tule koskaan aktivoiduksi ja että EU matkan varrella omalta osaltaan saa omat asetuksensa siihen asentoon, että välineellistetystä maahanmuutosta säädetään myös koko EU:n tasolla.

Oletettavaa on, että vaikka Unkari (Orban) huseeraakin parasta aikaa EU:n puheenjohtajamaana, että EU-tason ”käännytyslaki” tulee muodossa tai toisessa pikaisella aikataululla sorvatuksi, eivätkä Ursula ja kumppanit ole ensimmäisenä Suomeen karmit kaulassa tulossa.

Niin tai näin. Rajakysymystä tulee tarkastella isossa kuvassa olkoonkin, että jos piru joissakin yksityiskohdissa asusteleekin, hän ei tee poikkeusta myöskään lakien osalta. 1. syyskuuta voimaan astuva rajamenettelylaki kannattaa vielä lueskella ja katsoa mitä lakiin on kirjoitettu. Mikäli rajamenettelylaissa ei erikseen mainita lain ensisijaisuutta suhteessa käännytyslakiin, tämä kannattaa molempiin lakeihin vielä pyyhkäistä.

Nähtäväksi jää, malttaako parhaillaan lomaileva PM Orpo soittaa rämäyttää vielä oppositiopuolueiden satraapeille asian tiimoilta ennen perjantain ratkaisevaa äänestystä?