Kiitos Jari Tervo. Kiitos YLE. Suomettumisen aika on lopullisesti ohi.
YLE lähetti 27.12.2021 Kylmän sodan Suomi -sarjan ensimmäisen jakson, joka oli otsikoitu nimellä ”Hämärän rajamaa”. Sarjan jaksoja esitettiin kahdeksan kappaletta, joista viimeisin otsikolla ”Minä tunnustan”. Jaksossa todettiin, että ”Suomettuminen oli maan tapa.”
Tervon toimittama ja YLE:n välittämä erinomainen sarja kiinnosti etenkin meitä politiikan penkkiurheilijoita. Sarjan ulostuloa voidaan aikataulullisesta näkökulmasta pitää täysosumana.
Venäjällä oli parhaillaan suunnitelemassa Ukrainan alistamista vaikutuspiiriinsä ja joka kuten tiedämme, konkretisoitui pari päivää sitten.
Kun tarkastelee Venäjän hyökkäyksen aiheuttamia kansainvälisiä ja kansallisia reaktioita, voidaan todeta, että Suomettumisen aika on viimeistään nyt ohi. Neuvostoliiton hajoamista ja Suomen EU-jäsenyyttä on pidetty vahvana irtiottona äiti-Venäjän ”ikeestä”, mutta voitaneen kuitenkin peräpeiliin katsottuna todeta, että 1990-luvulla täyttä irtiottoa Venäjästä ei tullut. Se tapahtui vasta vuonna 2022.
Ukrainan kriisi on erittäin valitettava asia etenkin Ukrainalaisille, jotka parhaillaan koettavat selviytyä äiti-Venäjän tykkitulen alla.
Suomessa on alettu Ukrainan kriisin myötä pikku hiljaa ymmärtää, kuten Ukrainan tapauksessa nähdään, että maan ainoa turvatakuu on Nato. Nato-joukot eivät jalkaudu maihin, jotka eivät ole sen jäseniä. Ukraina on ei-Natomaana pahassa pulassa. Näin kävisi myös Suomelle. EU:sta ja talouspakotteista ei ole äiti-Venäjän pysäyttäjäksi.
TP Niinistö osallistuu tänään Nato-huippukokoukseen. Presidenttimme on nyt maamme turvallisuuden ja tulevaisuuden näkökulmasta paljon vartijana. Lopullisen irtioton aika äiti-Venäjästä on nyt.
Blogin loppuun on syytä todeta, että Ukrainan kriisi ei ole Venäjän kansalaisten aiheuttama kriisi. Venäjällä on hienoja ja ystävällisiä ihmisiä. Heitä ei ole meillä sormella osoittaminen.
Kuten olemme parin viime päivän aikana havainneet, Suomen kansalaiset ovat kääntyneet vahvasti Venäjää vastaan ja Ukrainan puolelle. Valtiojohtomme toivon mukaan seuraa yleistä kansalaismielipidettä ja ilmapuntaria herkällä korvalla. Tämän voisi olettaa johtavan myös kansan tahdon mukaisiin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin johtopäätöksiin. Pidäkkeitä ei enää ole.
Suomalaisten dilemma on se, että sallimme Donetskin teollisuusalueiden haltuunoton, koska ne ovat venäläisten rakentamia, mutta Senaatintorin ja Kauppatorin ympäristöstä pidämme kovasti kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Suomessa on edelleen periaatteeltaan venäjämielisiä henkilöitä, jotka eivät kantaansa muuta, teki Venäjä mitä tahansa. Syyllinen on Amerikka, joka yllyttää ukrainalaisia Venäjää vastaan ja Venäjän on siihen uhkaan vastattava. Valitettavasta tämän sortin uskovaisia on joukossamme, vaikka tosiasia on, ettei Venäjää ole uhannut mikään. Se on itse luonut uhkakuvan ympärilleen.
Voi hyvinkin olla, että Venäjä alistaa Ukrainan muutamassa kuukaudessa, mutta voitto se ei ole. Tuolla keinolla Venäjä vain hankkii itselleen enemmän vastustajia. Samalla sen valvottavana on yhä suurempi alue ja siellä olevat ihmiset. Ei ole halpaa lystiä se varsinkaan, kun talous toimii pakotteiden vuoksi tuskin puolellakaan teholla. Sen päälle tulevat yhteiskuntien rakenteiden muuttaminen Venäjälle, mutta ei ihmisille sopivaksi. Hiljainen vastustus kasvaa, kunnes Venäjän talous kaatuu mahdottomuuteensa, kuten kävi Neuvostoliitolle.
Ilmoita asiaton viesti