Kylvääkö TP Niinistö New Yorkin puheessa Ukrainan sotaan orastavan rauhan siemenen? 

TP Sauli Niinistö on parhaillaan New Yorkissa YK:n yleiskokouksessa. Niinistö pitää isolle salille puheen, joka eittämättä tulee keskittymään Ukrainan sotaan. Se minkälaisen käsikirjoituksen Niinistö isolle salille on suunnitellut jää kuultavaksi.

Kuten olemme panneet merkille Ukrainan rintamalla eletään asemasotavaihetta, eikä talven tulo muuta asetelmia merkittävällä tavalla. Mikäli näin tapahtuisi tarkoittaisi se olennaista muutosta sodankäyntiin mm. hävittäjien käyttöönoton osalta.

Rautaa länsi on toimittanut Ukrainalle enemmän ja vähemmän, mutta Itä-Ukrainassa ollaan juoksuhaudoissa. Lähtökohtana pidetään yleisessä keskustelussa sitä, että Ukrainan johdon tahdon tulee olla ensisijainen rauhan askelmerkkien asettamisen suhteen. Ajatus on varsin kaunis, mutta ei realistinen. Niin kauan kuin toveri-Putin on vallassa Ukrainan johdon tahdolle ei korvaa lotkauteta Kremlin suunnalla.

On selvää, että molemmat osapuolet ovat kärsineet huomattavia mies/naistappioita. Määriä emme tiedä, mutta selvää on, että jossakin vaiheessa kaatuneiden määrän ”kipuraja” tulee vastaan. Kansalaisia kun ei voi määräänsä enempää tapattaa silläkään argumentilla, että voitettava on. Raja tulee jossakin vaiheessa vastaan. Se, onko ”kipuraja” kuinka lähellä tai kaukana emme tiedä. Se tiedetään vain Kiovassa ja Kremlissä.

Me suomalaiset muistamme oman ”kipurajamme”, joka koitti syys-kesällä v. 1944, jolloin Neuvostoliiton tankit lähtivät vyörymään yli Kannaksen ja Viipurin. Marskin ja Rytin ”kipuraja” oli siinä. Niinpä Paasikivi ja kumppanit lähetettiin Moskovaan rauhaa hieromaan.

Kylväisikö TP Niinistö New Yorkin puheessaan orastavan rauhan siemenen? Voisiko puhe sisältää pohdinnan siitä tulisiko YK:n päämajan lähettää maiden väliselle rajalle kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja? Jossakin kohtaa  rauhan rakentaminen on kuitenkin aloitettava. Se onko ajankohta oikea tietävät vain toverit Kremlissä ja Kiovassa?

TP Niinistö voisi asian monimutkaisuudesta huolimatta heittää ajatuksen Kremlin, Kiovan ja YK:n päämajan suuntaan pohdittavaksi. Foorumi ja ajankohta New Yorkissa kyseisen keskustelun avaukselle ei ole ainakaan sieltä huonoimmasta päästä.

Se onko rauhan siemenen kylvämisen hetki nyt, siitäkin huolimatta, että epäoikeudenmukainen rauha ei ole koskaan ihmisten mielissä oikeudenmukainen. Näin ei ollut myöskään meidän osalta syyskuussa v. 1944.

Joskus rauhaa on kuitenkin alettava rakentamaan niin epäoikeudenmukaiselta kuin se saattaa tuntuakin. Veri virtaa Ukrainan rajoilla jokainen päivä. Sillä on oma hintansa, puolin ja toisin.

YK-rauhanturvajoukkojen lähettäminen alueelle rauhoittasi tilannetta ja säästäisi ennen kaikkea verta. Lopullista rauhaa se ei tarkoita vaan rauhansopimusta koskettavien neuvotteluiden käynnistämisen ensimmäisiä haparoivia askeleita.

Kuten todettua, jostakin on joskus lähdettävä liikkeelle siitäkin huolimatta, että oikeudenmukaista rauhaa sotivien osapuolien välille ei koskaan saada aikaan. Niin ei tapahtunut meille syksyllä v. 1944 ja niin ei tule tapahtumaan Ukrainan sodankaan osalta, vaikka kuinka näin ukrainan kansalaisten näkökulmasta toivoisimme tapahtuvan.

Rauhan rakentaminen on kompromissi halusimme niin tai emme. Jostakin rauhan rakentamisen savotta on kuitenkin aloitettava, vaikka sitten orastavan rauhan siemenen kylvämisellä. Sekin siemen kun on joskus kylvettävä.