Löytyykö Naton Madridin huippukokouksessa kykyä ja halua uudistua? Kokous osuu Suomen ja Ruotsin näkökulmasta täydelliseen aikaan

Naton huippukokous pidetään Madridissa 28-30. kesäkuuta. Kokous ei voisi osua tärkeimpään aikaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksen näkökulmasta. Turkki pistää asiassa kampoihin, joka ei voi olla näkymättä Naton sisäisessä toiminnassa ja politiikassa. USA ja merkittävät Euroopan Nato-maat ovat avanneet Suomelle ja Ruotsille oven, mutta Turkki on laittanut oven eteen pönkän. Tilanne on Naton näkökulmasta varsin kiusallinen.

Kokouksessa päivitetään liittouman Strateginen konsepti, joka päivitettiin viimeksi Lissabonin huippukokouksessa v. 2010. Nato päivittää strategiansa noin kymmenen vuoden välein.

”Strateginen konsepti on allianssin keskeinen asiakirja. Se vahvistaa Naton arvot ja tarkoituksen ja tarjoaa kollektiivisen arvion turvallisuusympäristöstä. Se ohjaa myös Naton strategista sopeutumista ja ohjaa sen tulevaa poliittista ja sotilaallista kehitystä.” (Nato, https://www.nato.int/strategic-concept/)

Kuten konseptista nähdään, liittouman toiminta on sotilaallisen toiminnan lisäksi mitä suurimmassa määrin poliittista, josta Turkin irtiotossa on kysymys.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksen aikataulu ei voisi sattua konseptin päivittämisajankohdan näkökulmasta parempaan aikaan. Ajoitus on täydellinen siitä näkökulmasta, että Nato joutuu kokouksessaan väistämättä nostamaan myös kissan (Turkki) pöydälle, vaikka se ei miellyttävää olekaan. Nato on mm. pääsihteerinsä ja merkittävien maiden johtajien suulla avannut Suomelle ja Ruotsille siinä määrin ovea, että liittouman on sen uskottavuuden vuoksi laitettava Turkki ruotuun. Muutoin liittouman uskottavuus kokee kovan kolauksen.

Mikäli Nato ei päivitä konseptiaan mm. siltä osin, tuleeko Nato-jäsenyyshakemukset hyväksyttää kaikissa Nato-maiden parlamenteissa, herää kysymys, mikä tai mitkä maat tulevaisuudessa uskaltavat hakea liittouman jäsenyyttä? Tulisiko liittouman (Suomen, Ruotsin, Turkin esimerkin valossa) pohtia sitä, että se muuttaa hyväksymisprosessia tavalla tai toisella, esim. 2/3 enemmistöpäätökseksi?

Kyseinen jäsenyysprosessia koskeva ”nyanssi” tuskin on kokouksen asialistalla, mutta ollenee selvää, että se on vähintäänkin käytäväpuheissa.

”Strateginen konsepti määrittää allianssin strategian. Siinä hahmotellaan Naton pysyvä tarkoitus ja luonne, sen perusturvatehtävät sekä sen kohtaamat haasteet ja mahdollisuudet muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Se myös täsmentää osa-alueet liittouman lähestymistavasta turvallisuuteen ja antaa suuntaviivat sen poliittiselle ja sotilaalliselle mukautumiselle.” (Nato).

Keskeinen kysymys kuuluukin, onko Natolla kykyä tai halua poliittiseen mukautumiseen? Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessi on osoitus siitä, että liittouman poliittiselle (päätöksentekojärjestelmä) mukautumiselle on enemmän kuin tilausta liittouman toiminnan uskottavuuden näkökulmasta.

Mikäli Nato jatkaa nykyisellä kaikkien maiden parlamenttien hyväksymisprosessilla, jossa siis käytännössä yhdellä maalla on veto-oikeus (lue: Turkki), päämajassa joudutaan Naton laajentumisnäkökulmasta – joka varmasti on liittouman yksi tärkeimmistä intresseistä myös tulevaisuudessa – raapimaan päätä ja vähän korvantauksiakin.