Maahanmuutto: Säätytalolla tarvitaan luovuutta, eikä pään iskemistä Säätytalon Laki-veistokseen

Kuten olemme panneet merkille, maahanmuutosta uhkaa muodostua hallitusneuvotteluiden päänsärky ja hammasten kiristys. Ilmoille on heitetty mm. työperäisen maahanmuuton kriteerinä mediaanipalkkaa n. 3.000 ecua kuukaudessa jne. Tämä laskutoimitus tuskin ratkaisee työperäisen maahanmuuton tarpeeseen liittyvää ongelmaa.

Säätytalolla tarvitaankin nyt luovuutta, eikä pään takomista Säätytalon porrashallin Laki-veistokseen.

Miten sitten kyseinen työperäinen maahanmuutto-ongelma voisi olla ratkaistavissa?

Voisiko yksi mahdollisuus olla, että otetaan käyttöön – soveltuvin osin – Yhdysvaltain viisumijärjestelmä?

Äkkivilkaisulla USA:n malli näyttää byrokraattiselta, mutta mikäli maahanmuuttoa halutaan jollakin tavalla kontrolloida, oma hintalappunsa on toki silläkin.

Suomalainen blue-card.

Suomalainen karvalakkiversio (blue-card) voisi esimerkiksi olla, että suomalainen työnantaja hakee työperäistä maahantulolupaa tulevalle työntekijälleen viranomaiselta, joka perustuu työnantajan ja ulkomailta töihin tulevan työsopimukseen perustuvaan esisopimukseen. Kun viranomaiselta vihreä valo palaa maahanmuutto mahdollistuu ja varsinainen työsopimus on solmittavissa. 

Allekirjoittaneella ei ole kokemusta ja kompetenssia USA:n mallista, mutta uskoisin, että blogin lukijoilla on. Kommentoikaa toki.

Joka tapauksessa työperäisen maahanmuuton haasteet vaativat Säätytalolla luovuutta. Olisiko edellä mainitusta variaatiosta sellaiseksi, osaavat alan ammattilaiset parhaiten arvioida.

Jotta umpisolmu Säätytalolla on aukaistavissa, hallitusohjelmaan tulisi kirjattavaksi, että ”Selvitetään työperäisen maahanmuuton lupajärjestelmiä sujuvan ja tarkoituksenmukaisen maahanmuuton edistämiseksi.”  

Ja kas, kyseistä ongelmaa Säätytalolla ei enää ole ja neuvottelijat pääsevät seuraavana listalla olevien päänsärkyjen ja hammasten kiristysten pariin. Säätytalolla ei kannata hirttäytyä yksityiskohtiin, sillä piru asuu yksityiskohdissa.