Mäntyniemen pesänjakajat

Kuten me politiikan penkkiurheilijat ja vähän ammattilaisetkin, olemme katsoneet mielenkiinolla YLE:ssä esitettyä Tamminiemen pesänlikaajat dokumenttia. Dokumenttia voidaan pitää journalistisesta näkökulmasta tarkasteltuna varsin onnistuneena.

Politiikan penkkiurheilija raapaisi jo heinäkuussa blogin alla olevasti, tietämättä, että em. dokumentti on tulossa. Kuten olemme Tamminiemen pesänlikaajat dokumentin myötä havainneet aihe kiinnostaa edelleen. Viime presidentinvaalit olivat läpihuutojuttu Sauli Niinistön valinnan osalta. Tulevien vaalien osalta peli ja pakka on sen sijaan täysin auki, joka myös tästä näkökulmasta puoltaa vastaavan eepoksen raapustamista. Viime presidentinvaalien osalta se olisi ollut musteen ja ajan hukkaamista. Siinä määrin selvä Sauli Niinistön valinta oli. Tuleva vaali on toisenlainen.

Politiikan penkkiurheilija toivookin, että maamme politiikan toimittajat – mediarajat ylittäen – istahtavat teeman tiimoilta ja julkaisevat vastaavan eepoksen. Jos 40 vuotta sitten Pesänjakajien julkaisemisessa oli ongelmia, Helsingin Sanomat voisi toimia julkaisun ”pääsponsorina” ja sopia naapureiden (IL, IS, YLE, Suomen Kuvalehti, Uusi Suomi ja kumppanit) kanssa yhteisjulkaisusta Loka Laitisen muistoa, lehdistön ja journalismin sananvapautta kunnioittaen.

Kyseinen eepos avaisi mielenkiintoisella tavalla myös mediatalojen välisiä raja-aitoja, joka olisi omalta osaltaan lisäämässä lukijoiden kiinnostusta ko. eeposta kohtaan.

******

Tamminiemen pesänjakajat?

Lauantaiseura sai julkaistua erinäisten kiemuroiden jälkeen maamme poliittisen historian kohahduttavimman kirjan, Tamminiemen pesänjakajat. Kirjaa  painettiin  syksystä  v. 1981 kevääseen v. 1982 yhteensä  162 000  kappaletta.

Lauantaiseuraan kuuluivat toimittajat; Aarno Laitinen, Arto Astikainen, Kalle Heiskanen, Ritva Remes, Hannu Savola, Anneli Sundberg ja Janne Virkkunen.

”Aarno Laitisen mukaan idea presidenttipeliä ruotivasta kirjasta syntyi alun perin Helsingin Sanomien politiikan toimittajien kokoonnuttua iltaoluelle kantapaikkaansa, Helsingin keskustassa sijainneeseen baariin tapahtumista köyhän uutispäivän päätteeksi tammikuussa 1981. Tuolloin ajateltiin edessä olevan kolmen vuoden pitkä odotus ennen seuraavaa presidentinvaalia, ja sitä ennen käytäisiin vielä kevään 1983 eduskuntavaalit.” (Wikipedia).

Arvioinnin kohteeksi Lauantaiseura valikoi seuraavat henkilöt.

Mauno  Koivisto  —  Yksinäinen  sheriffi

Kalevi  Sorsa  —  Herkkä pohdiskelija

Ahti  Karjalainen  —  Ns.  henkilökohtainen  ongelma

Paavo  Väyrynen  —  Liian paljon  liian varhain

Juhani Perttunen  —  Linnan  Hämähäkki

Johannes Virolainen  —  Kekkosen  kiusaaja

Martti  Miettunen  —  Kepun  hätävara

Ahti  Pekkala  —  Liian rehellinen

Keijo  Korhonen  —  Tamminiemen  Kissinger

Heikki  Haavisto  —  Ketale

Max  Jakobson  —  Porvariston Suslov

Harri Holkeri  —  Kokoomuksen  mannekiini

Raimo  Ilaskivi  —  Hänen  Ylimielisyytensä

Jaakko Lassila  —  Rahavallan  Reagan

Paavo Aitio  —  Kommunistiruhtinas

Aarne  Saarinen  —  Työläiskommunisti

Teuvo Aura  —  Kohtalona Sirkka

Olavi J.  Mattila  —  Kaatuva mahtimies

Ulf Sundqvist  —  Vuoden  2002  vaalit

Veikko  Vennamo  —  Vielä  kerran

Mikko Juva  —  Maallinen  kirkonmies,

Jan-Magnus Jansson  —  Poliittinen hurmuri

Helvi  Sipilä  —  Miesten  salainen ase

”Pekuleeraus” seuraavasta Tasavallan presidentistämme on käynnistynyt, vaikka vaaleihin on vielä kolme vuotta ja paljon ehtii vettä virrata Tammerkoskessa ja Vantaanjoessa.

Meitä politiikan penkkiurheilijoita saattaisi kiinnostaa, Tamminiemen pesänjakajat II, sen ilmestyessä presidentinvaalien alla talvella v. 2023. Presidentinvaalin lopputulosta se ei toki ratkaise, mutta tulisi olemaan varsin viihdyttävää poliittista luettavaa. Saattaisi myös olettaa, että kustantajakin löytyisi helpommin kuin vielä 1980-luvulla.

Politiikan penkkiurheilija hyödyntää tässä yhteydessä – pilke silmäkulmassa, joka politiikasta tahtoo nykyään puuttua – tuoretta IS:n kyselyä kansan suosikista seuraavaksi presidentiksi Lauantaiseuran tavoin.

Olli Rehn – Noustaanko pankkiholveista enää 2020-luvulla.

Pekka Haavisto – Sanooko kolmas kerta toden.

Sanna Marin – Liian varhain, liian paljon, liian nopeasti.

Jussi Halla-aho –  Tehtävän muodollinen allergia.

Alexander Stubb – EU-komission puheenjohtajuus kiikarissa.

Matti Vanhanen – Kokenut jo mahdollisuutensa, talonrakennusprojektit jatkuvat.

Jan Vapaavuori – Riittääkö olympiakomitean puheenjohtajuus riittäväksi nosteeksi.

Eero Heinäluoma – Tyytyy SDP:n harmaaksi eminenssiksi Tuomiojan tavoin.

Jutta Urpilainen – ”Musta hevonen EU:sta”.

Li Andersson – Jättäytyy suosiolla kasvattamaan poliittista korkoa.

Sari Essayah – Sisäpolitiikan mestari ja luja ammattilainen. Ulkopolitiikka?

Politiikan penkkiurheilija nostaa esiin seuraavat potentiaaliset ehdokkaat edellä mainittujen lisäksi.   

Esko Aho – Kokemusta, näkemystä.

Jyrki Katainen – Ponnistetaanko kuitenkaan Sitrasta? Haetaanko vielä vauhtia EU:sta?

Lauri Ihalainen – Puoluerajat ylittävää luottamusta.

Kuten huomaamme, ”pekulaatiot” ovat mielenkiintoisia. Tästä johtuen olisikin erinomaista, että maamme politiikan toimittajat yli mediarajojen käyvät Lauantaiseuran tavoin kaljalla ja kirjoittavat kirjan, Tamminiemen pesänjakajat 2024.

Lukijamääristä ei tule myöskään olemaan puutetta esikoisteoksenkaan tavoin, etenkään kun elämme 1980-luvusta poiketen – painokoneiden ajasta ja sijasta – toisenlaista tiedonvälityksen aikaa.

Politiikan penkkiurheilija on taipuvainen ajatukseen, mikäli Esko Aho antaa suostumuksensa tehtävään on hän erittäin varteenotettava Keskustan ehdokas Rehnin sijaan.

”Vasemmalla laidalla” Pekka Haavisto on ollut vahvoilla. Mikäli Lauri Ihalainen ilmoittautuu kisaan, tulee hän olemaan erittäin vahvoilla.

Haastavinta tulevissa vaaleissa on sen sijaan Kokoomuksella. Kenestä on täyttämään Saulin saappaat?

Kuten tiedämme, jos presidentinvaali ei ratkea ensimmäiselä kierroksella – johon se ei tulevissa vaaleissa ratkea – oikeisto-vasemmisto -asetelma korostuu. Kuka ja ketkä menevät kenenkin puolelle ja taakse?

Kokoomuksella ei ole tosiasiallista ja potentiaalista ehdokasta oikealla laidalla. Saulin saappaat ovat liian suuret täytettäväksi. Näin tapahtuisi myös muiden puolueiden osalta.

Näin ollen tulee tapahtumaan siten, mikäli Aho antaa suostumuksensa, on se porvaririntaman mahdollisuus. Keskusta on tukenut Niinistöä ja näyttää siltä, että asetelmat vaihtuvat. Kokoomus tulee vastavuoroisesti Ahon taakse.

Rehniä ei ole tosiasiallisesti ”grillattu” valtakunnan politiikassa. Ahoa sen sijaan on. Suomen Pankin pääjohtajuus ei ole enää 2000-luvulla automaattinen ponnahduslauta tai edes erityinen meriitti presidentin virkaan kuten se vielä taannoin oli.

Koiviston pääjohtajakauden (1968-1982) jälkeen Suomen pankista ei ole kukaan noussut enää presidentin virkaan. Rehnin ”presidenttitietä” ei voida tästä näkökulmasta pitää itsestäänselvyytenä, kuten ei pidäkään tehdä.

Jos taas Ihalainen antaa suostumuksensa tehtävään tulee toisella kierroksella Ahon ja Ihalaisen välillä urheilutermein ”kova otatus” herras -ja valtiomieshengessä.

 

 

 

 

 

+2
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu