Matka EU:n kurkkudirektiivistä hiilinieluihin. Parta pärisee illan A-studiossa

EU-poliittisessa muistissamme elää legendaarinen kurkkudirektiivi, joka kohahdutti suomalaisia. Osa suhtautui asiaan huumorilla ja EU-kriittiset vähemmällä huumorilla.

Käyrät kurkut kieltävä kurkkudirektiivi lienee yksi tunnetuimmista EU-legendoista. Tarina päättömästä kurkkudirektiivistä ponnahtaa edelleenkin aika ajoin esiin, kun käydään keskustelua EU:n luoman sääntelyn järkevyydestä ja tarpeellisuudesta. Kurkkudirektiivi, joka alun perin ei ollut direktiivi vaan asetus, on kuitenkin jo joitakin vuosia sitten siirtynyt historiaan. (Eurooppatiedotus.fi)

Nainen lukee kirjaa EU ja käyrät kurkut.

Kuva: Juhana Tuomola, Eurooppatiedotus.fi

Kun pekuleerataan EU-matkaamme kurkkudirektiivistä tähän päivään, mm. illan A-studiossa parta pärisee hetken kuluttua hiilinielun romahduksesta. Hintalapuksi uhkaa muodostua useita miljardeja euroja.

Tämä johtuu siitä, että Suomen hiilinielut ovat tipahtaneet historiallisen alas. Näin ollen Suomi ei saavuta EU:ssa asetettua hiilinielutavoitettaan, ja joutuu korjaamaan tilanteen maksamalla. Tarkemmin ottaen Suomessa joudutaan korvaamaan arviolta 50-80 miljoonan hiilidioksiditonnin edestä päästöjä, jotka aiheutuvat nielujen pienenemisestä. Tämä selviää Luonnonvarakeskus Luken tänään julkistamasta raportista. (YLE 21.12)

Suomi on EU:n nettomaksaja, mutta erilaiset direktiivit ja asetukset nostavat lopullista hintalappua EU-lainsäädännön täytäntöönpanossa. Politiikan penkkiurheilija suhtautuu positiivisesti EU:iin. Yksinkin on paha olla Venäjän karhun kainalossa, olkoonkin, että ”42.7” ei paljoa UTP-näkökulmasta lämmitäkään. Todisteena siitä oli Suomen nopea hakeutuminen Natoon.

Matka kurkkudirektiivistä hiilinieluihin on ollut pitkä. Olisikin mielenkiintoista tietää, minkä verran EU-jäsenyytemme on tullut maksamaan ja onko jäsenyys haukkunut hintansa? Luonnollisesti yhteisöön kuulumista ei voi kaikilta osin mitata rahassa, onhan kyse myös henkisestä yhteen kuuluvuudesta johonkin puulaakiin, tässä tapauksessa EU:iin.

Eurooppatiedotus voisi penkaista asiaa ja sivistää meitä suomalaisia asiassa. Kyse EU-jäsenyydessämme kun ei ole enää kurkun käyryydestä ja nappikaupasta. Julkisessa keskustelussa tartahdamme yksittäisiin, pistemäisiin ongelmiin etenkin silloin kun ne ovat sylissä ja maito maassa. Pistemäinen ongelmien ratkaiseminen on tulipalojen sammuttelua.

Pitäisikö EU-jäsenyyden vaikutuksia aika-ajoin vilkaista myös lintuperspektiivistä, jotta iso kuva ja pallo pysyy hanskassa?

Siirryttäessä YYA-ajasta EU-aikaan on kieltämättä havaittavissa suomettumisen kaikuja suhteessa unioniin. On käytetty mm. termiä EU:n mallioppilas jne., jotka ovat relevantteja kysymyksiä.

Eduskuntavaalit painavat päälle. Puoluetoimistoissa kannattaa ehkä pohtia, jättääkö EU-kriittinen suhtautuminen yksinomaan perussuomalaisten temmellyskentäksi?

Tervettä EU-kriittisyyttä kannattaa harrastaa- puoluetoimistoista riippumatta – ilman, että unionista oltaisiin lähdössä karmit kaulassa.

 

Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu