Mitä politiikan ”superviikonlopusta” jää käteen?

Politiikan penkkiurheilija on pannut merkille, että mediat kuvaavat meneillään olevaa viikonloppua politiikan superviikonlopuksi. Sitä se toki eittämättä on puolueille itselleen, mutta kuka muistaa viikonlopun syys-sateilla, talven ärjänteissä, saati kevään ek-vaalien alla? Puoluekokoukset ovat lähinnä oman heimon hengennostatustilaisuuksia  olkoonkin, että mediat seuraavat kokouksia tarkkaan ja uutisoivat niistä.

Heimotapaamisilla on toki median aktiivisen läsnäolon johdosta se ulottuvuus, että etenkin puolueiden puheenjohtajien puheita seurataan tarkasti. Se, johtavatko ne tosiasiassa mihinkään käytännön toimenpiteisiin on jo toinen juttu.

Puolueiden puheenjohtajien puheita seurataan herkällä korvalla.

Keskustan pj. Annika Saarikko peräänkuuluttaa aluepolitiikkaa, joka on luontevaa puolueen pääkannattajakunnan näkökulmasta.

– Erityistalousalueet on jotain enemmän kuin yksittäiset politiikkapäätökset. Se tarkoittaisi kokonaan uutta ajattelumallia: positiivista erityskohtelua, Saarikko sanoi mediatilaisuudessa.

– Olisin melko vakuuttunut, vaikka en vielä ole valmis määrittelemään, mitkä ne alueet olisivat, että Espoo ei kuitenkaan niihin kuuluisi.(IS 10.6)

Samaan aikaan keskustan puoluekokouksen kanssa toisella puolella Suomea Kalajoella on koolla kokoomuksen puolueväki. Saarikon ehdotus saavutti Kalajoen nopeasti. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen tyrmäsi Saarikon ajatuksen. (IS 10.6)

Porissa puoluekokoustaan viettävä vasemmistoliitto suhtautui niin ikään penseästi Saarikon ehdotukseen. Puolueen puheenjohtaja Li Andersson ei pitänyt tarpeellisena, että Suomen sisälle luotaisiin ”veroparatiiseja”. (IS 10.6)

Samalle viikonlopulle osuvat eri puolueiden puoluekokoukset tuovat politiikan penkkiurheilijoille kiinnostuksen seurata sitä, minkälaisia palloja eri ilmansuunnista (Lappeenranta, Kalajoki, Pori) heitetään ilmaan ja miten naapuri ja vihulainen niihin reagoi.

Kevään ratkaiseviin ek-vaaleihin on sikäli pitkä aika, että superviikonloppu on tuolloin muisto vain – jos sitäkään.

Taitaa kuitenkin olla niin, että superviikonlopussa mielenkiintoisin kysymys on se, missä määrin tohtori Paavo Väyrynen saa kannatusta omiensa joukossa. Tämä saatetaan muistaa superviikonlopun jälkeenkin. Muuta parran pärinää vähemmässä määrin.

Paavon pitkäaikaista poliittista pelisilmää ei ole aliarvioiminen. Politiikan penkkiurheilija on taipuvainen ajatukseen, että nämä ”kekkerit” ovat Paavolle välietappi. Taitava politrukki katsoo kaksi askelta eteenpäin, eikä lyhytnäköisesti kulloisellakin hetkellä kenkiensä kärkeen.

Superviikonloppuna kannattaa ennen kaikkea seurata Paavon kannatusta omiensa joukossa, jolla on varmasti  heijastusvaikutuksia – suuntaan tai toiseen – pian lämpenevien TP-vaalien osalta. Muuta meneillään olevasta  superviikonlopusta politiikan penkkiurheilijoille ei pidemmässä juoksussa käteen sitten jääkään.