Nato-jäsenyyden myötä politrukkeihimme on iskenyt vauhtisokeus, ikäihmisten ja lasten kustannuksella

Politiikan penkkiurheilija on seurannut mielenkiinnolla mihin kohteisiin valtio pistää tällä hetkellä vähäisiä paukkujaan. 

Nopeimmille ja hätäisimmille otsikon tulkitsijoille ja lukijoille totean, että kirjoittaja ei ole vasemmalta laidalta vaan päinvastoin oikeammalta kuin lukija itsensä asemoi poliittisella kentällä. Huoli pois. Isoäitini, jota Sau-mummiksi kutsuimme toimi Pikku-Lottana pesten venäläisten partisaani-iskussa Savukosken Seitajärvelle tehdyn iskun jälkeen menehtyneitä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/08/17/seitajarvella-tapetut-naiset-ja-lapset-olivat-jatkosodan-vaiettuja-uhreja

Isä-Pekka toimi yhdessä Suomen punaisemmassa kunnassa Itä-rajan Sallassa ainoana kokoomuksen valtuutettuna vuosikymmenten ajan. Tältä pohjalta blogi saatetaan liikkeelle.  Porvariveljet ja sisaret. Siis huoli pois.

Ollenemme kuulleet termin priorisointi, joka tarkoittaa kansan kielellä mihin veromarkkamme allokoidaan eli suunnataan. Puolustukseen, sosiaaliturvaan, koulutukseen etc.

Suomi muljahti Naton jäseneksi ja hyvä niin. Naton 5 artiklasta tuli maamme historian lujin lukko, mutta mitä teemme tänä päivänä? Ostamme sadoilla miljoonilla lisää puolustustarvikkeita samaan aikaan kun ikäihmisemme, lapsemme ja nuoremme kärvistelevät sote-uudistuksen kourissa, jolloin Orpon hallitus lyö jarruja päälle sote-kustannusten osalta.

Asetelma on absurdi.

Näyttää siltä, että Nato-jäsenyyden myötä politrukkeihimme on iskenyt vauhtisokeus, jonka jalkoihin jäävät ikäihmisemme, lapsemme ja lapsenlapsemme.

Velivenäläinen ei Nato-jäsenyytemme myötä ole ensimmäisenä ryntäämässä yli rajojen. Tästä huolimatta iskemme paukkuja rautaan sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiota maamme sisäiseen koheesioon, joka ollenee vähintään yhtä tärkeää kuin se, että velivenäläinen ei rymistele rajamme yli.