Nato-prosessi: Onko katseemme sittenkään pallossa? Ulkoasiainvaliokunta paljon vartijana

UM Pekka Haaviston kommentit Suomen ja Ruotsin yhteisestä Nato-taipaleesta aiheutti luonnollisesti parran pärinää. Selvää on, että Suomen ulkoministerin lausuntoja seurataan ja tulkitaan sekä kotimaassa, että naapureissa erityisellä suurennuslasilla, etenkin kun kyse on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja Suomen Nato-jäsenyydestä.

Politiikan penkkiurheilijana olen pari päivää pureksinut Haaviston lausuntoa siitä, pitäisikö Suomen löysätä ote Ruotsista, mikäli Turkki läimäyttää Nato-oven Ruotsin edestä kiinni tai prosessi pitkittyy. Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista yrittääkään päästä Erdoganin pään sisälle, joten pysytään otsikossa mainitussa teemassa, Onko katseemme sittenkään pallossa? 

Ensinnäkin on hyvä pohtia sitä, mikä tämä pallo on, jota meidän pitäisi katsoa? Luonnollisesti se on Suomen Nato-jäsenyys. Mitä pallo pitää sisällään? Se pitää sisällään Suomen ulkoisen turvallisuuden. Miksi katsomme tätä palloa? Siksi, että äiti-Venäjä ei hyökkää Suomeen. Olisiko pallo sisältöineen edellä mainittu?

Kun olen seurannut Haaviston avaamaa keskustelua Suomen ja Ruotsin ”käsi-kädessä” ja ”yhtä jalkaa” etenemisestä, edellä mainittu pallo – jota olemme pari päivää nyt katsoneet – onkin yhtäkkiä Tukholma, eikä Kreml ja Moskova.

Väistämättä tulee mieleen suomettumisen jälkikaiut. Paradoksaalisen asetelmasta tekee nyt se, että olemme rähmällämme Tukholman suuntaan. 

On täysin käsittämätöntä, että olemme – ainakin hetkellisesti – menettäneet katseen pallosta, jossa keskeisintä on maamme turvallisuus, eikä se mitä Tukholmassa kenties ajatellaan. Asetelma on kääntynyt täysin päälaelleen. 

Ulkoasiainvaliokunta (UaV) väsää parhaillaan mietintöä Nato-jäsenyydestämme sen lopullista hyväksyntää varten eduskunnassa. UaV antoi mietintönsä Ajankohtaisselontekoon turvallisuusympäristön muutoksesta – Valtioneuvoston selonteko Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon. (UaVM 5/2022, 9.12.2022). 

Mietintö kiinnitti huomiota erityisesti UTP-toimintaympäristön muutokseen, tarkoittaen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. UaV:n mietinnössä todetaan:

Ulkoasiainvaliokunta yhtyy selonteon yksiselitteiseen lähtökohtaan siitä, että tämä muutos
turvallisuusympäristössä on merkittävä ja vaatii toimia Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi.
Tilanteeseen reagoimatta jättäminen johtaisi Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
liikkumatilan kaventumiseen. Puolustusvaliokunnan lausunnossa (PuVL 3/2022 vp) on todettu,
että vaikka Suomen Puolustusvoimien suorituskyky on hyvä ja puolustusta on määrätietoisesti
kehitetty kymmeniä vuosia, Venäjän Ukrainassa käymä sota on jälleen osoittanut, että siviilikohteiden suojaaminen kaukovaikutteisilta aseilta on mahdoton tehtävä. Suomen turvallisuuspolitiikassa on selonteoissa ollut keskeisenä tavoitteena varmistaa, ettei Suomi joudu sotilaalliseen konfliktiin, mikä korostuu muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Kyse on siitä, millä puolustusjärjestelyllä saadaan aikaan suurin mahdollinen pidäkevaikutus. (lihavointi blogistin)

Eikö em. UaV:n mietintö kerro ja kuvaa sitä, että Suomen tulee pyrkiä Natoon – ovat äiti-Venäjän joukot sidottu Ukrainan rintamalle tai ei – mahdollisimman pian. UaV:n mietinnön viimeisen virkkeen pidäkevaikutus tarkoittaa käytännössä Nato-jäsenyyttä ja sen 5. artiklaa.

Edellä mainittuun viitaten on hyvä muistaa, että pallo jota katselemme tai jota meidän pitäisi katsoa on Naton 5. artikla, jonka suojan ja turvan merkitys Suomelle ymmärretään Tukholmassakin. Ei sitä tosiasiaa tarvitse pelätä kertoa ruotsalaisille. 

Kun olen seurannut viime päivien keskustelua, olen enemmänkin taipuvainen siihen, että UM Haavisto teki maallemme palveluksen, nosti kissan pöydälle ja avasi julkisen keskustelun. Vaikka Haaviston lausunto saattoi olla ”lapsus” tai ”lipsahdus”, oli se siitä huolimatta erittäin tärkeä päänavaus nyt käytävään keskusteluun.

Nato-prosessista kiinnostuneiden ja sitä tiiviisti seuraavien kannattaa kiinnittää huomiota tulevaan UaV:n mietintöön, joka saataneen lähiaikoina. Tuleeko se sisältämään esimerkiksi lauseen; ”Riippumatta siitä, hyväksyykö Turkki tai Unkari Ruotsin Nato-jäsenyyden tai ei, Suomi tekee oman Nato-ratkaisunsa sen omista kansallisista turvallisuuspoliittisista intresseistä käsin”.

Ulkoasiainvaliokunta onkin lähipäivinä ja viikkoina paljon vartijana. Rohkeneeko se omalta osaltaan nostaa kissan pöydälle ja tuoda asiat julki niin kuin ne ovat tai kuten niiden pitäisi olla?

 

 

 

 

 

 

 

Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu