Olemmeko ja elämmekö jo ”Kylmässä sodassa”?

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut eurooppalaista, mutta myös kansainvälistä valtatasapainoa radikaalisti. Tästä kertoo juuri hyväksytty Naton strateginen konsepti, sitä tässä yhteydessä siteeraamatta. Huomionarvoista konseptissa on kuitenkin se, että Kiina on mainittu paperissa, olkoonkin, ettei sotilaallisena uhkana. Naton strateginen konsepti on kuitenkin rivien välinen viesti Pekingin suuntaan. Älkää sotkeutuko Naton ja Venäjän väliseen konfliktiin.

Politiikan penkkiurheilijaa kiinnosti nousta ”pistemäisten” kysymysten yläpuolelle, jollaiseksi mm. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys isossa kuvassa voidaan kuitenkin kuvata. Onnistuu blogisti siinä tai ei. Mutta yritetään.

Suomen, Ruotsin ja Turkin välinen otatus on esimerkki ”pistemäisestä” näkökulmasta, olkoonkin, että se on meille tärkeää.

Politiikan penkkiurheilija on pannut merkille, että ”Kylmä sota”, ”Cold War” -käsitettä ei ole matkan varrella käytetty. Pitäisikö sitä alkaa käyttämään? Palataan siis käsitteen alkujuurille ja matkan varrelle. Mainittakoon tässä yhteydessä, että käsite on lanseerattu jo ennen II maailmansotaa, mutta ei kiinnitetä tähän yksityiskohtaan huomiota tässä yhteydessä.

Kiinnitetään käsitteellisesti huomio II maailmansodan jälkeiseen aikaan, jollaisena olemme käsitteen nykyisin ja lähihistorian valossa ymmärtäneet.

Kylmä sota syttyi heti II-maailmansodan jälkeen, jolloin hävinneen Saksan kohtalo oli idän ja lännen käsissä. Voittaja/miehitysvaltiot kiistelivät siitä miltä Saksan tulisi tulevaisuudessa näyttää. Saksan kohtalon tiedämmekin. Kylmä sota oli käynnistynyt.

Kylmä sota kuumeni Korean sodan myötä (v. 1950-1953), jolloin Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan. Korean niemimaan herruus nousi tapetille.

Kylmä sota konkretisoitui Euroopassa Berliinin muurin rakentamiseen (v. 1961), jonka lähtökohtana oli, että DDR halusi padota kansalaistensa paon länteen. Mainittakoon, että Putin työskenteli KGB:n tukikohdassa Dresdenissä elokuusta 1985 ulkomaantiedustelun upseerina aina Itä-Saksan romahdukseen vuonna 1990 saakka.

Jäikö tästä Putinin pestistä Dresdenissä henkilökohtainen trauma? Vastausta tähän ei tiedä kukaan muu kuin Putin itse. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Putinin ”asemapaikka” Dresden oli ”tuppukylä”, joka oli kaukana Berliinistä, johon KGB:n ”tekijämiehet” oli sijoitettuna. Putinia ei. 

Kuva: Tiedustelu-upseeri Putin v. 1980. (wikipedia)

Sikojenlahden fiaskoksi tunnettu tapaus (v. 1961), jossa CIA käynnisti operaation 1500 ulkokuubalaisen maihinnousun Kuubaan epäonnistui.

Kylmä sota entisestään kuumenee Euroopassa (v. 1961) jolloin Hrustsov lähettää tulikivenkatkuisen ukaasin J.F Kennedylle joukkojen vetämisestä pois Länsi-Berliinistä. J.F Kennedy ei Hrutsovin ukaasiin korvaa lotkauttanut. 

Vuonna 1962 ydinsodan uhka oli hiuskarvan varassa. Vakoilulentokone oli ottanut ilmavalokuvia ydinohjustukikohdista Kuubassa vain n. 150 kilometrin päässä Yhdysvaltain rannikosta. J.F Kennedy reagoi tähän lähettämällä sotalaivoja ja lentokoneita kohti Kuubaa.

Vietnam War (v. 1960-1975). Noin puoli miljoonaan amerikkalaissotilasta lähetettiin Vietnamiin taistelemaan Vietkongin sissejä vastaan- tunnetuin seurauksin. Operaatiosta tuli susi amerikkalaisten näkökulmasta. Sinkkiarkkuja rantautui kotiin liian paljon.

Prahan kevät (v. 1968). Vapauden kaipuu kommunismista levisi Prahan kaduilla. Kremlissä kehitystä seurattiin kauhun vallassa (kuten nyt Ukrainan kehityksen osalta). Kreml lähetti 300.000 Varsovan liiton sotilasta Prahaan. Prahan kevät muuttui silmän räpäyksessä Prahan syksyksi.

Sekä Itä, että Länsi tajusivat, että on ydinaseriisunnan aika. Kyseinen aikataulu ajoittui vuosille 1972-1979, joka johti ns. SALT-sopimukseen.

Kylmän sodan päättymisen ajankohtana voitaneen pitää vuosia 1985-1989, jolloin Gorbatsov astui Kremlissä ruoriin. Lännessä, USA, Iso-Britannia ja Suomi ottivat ”Gorban” doktriinit ilahtuneina vastaan. Toisin kuitenkin kävi.

”Gorban” vuosien jälkeen Kremlissä on palattu ”Kylmän sodan aikaan”, jota Putin ei valtaan noustessaan ole ääneen sanonut, olkoonkin, että Putinin jäätävä puhe vuonna 2007 Munchenissa olisi tullut lännessä jo tuolloin tullut ottaa vakavasti. Ei otettu. Lännessä naurettiin Putinin puheille partaan. Munchenin puheessa Putin käytännössä ”julisti sodan lännelle”. Lännessä puheelle viitattiin kintaalla.

Kuva: Putinin puhe vuotuisessa turvallisuuskokouksessa Munchenissa v. 2007. (Wikipedia).

Edellä mainittuun viitaten onkin mielenkiintoista pohtia sitä, palaammeko käsitteeseen Kylmä sota, vai pysyttäydymmekö ”pistemäisessä” lähestymiskulmassa eri yksittäisiin tapahtumiin liittyen, jota Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ja Ukrainan sota isossa kuvassa kuitenkin on?

Olemmeko nähneet vasta Kylmän sodan paluun ensimmäiset siemenet, jotka on kylvetty Venäjän ja Ukrainan väliselle rajalle? Lienee enää vain ajan kysymys kumpi osapuolista Nato vai Venäjä julistaa Kylmän sodan, Cold War, Холодная война alkaneeksi.  Toivon mukaan Kiinaa ei tähän tanssiin mukaan kutsuta, sillä silloin on piru irti edellä mainitun Kylmän sodan käsitteen näkökulmasta.

 

 

 

 

 

+1
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu