Onko Ahvenanmaan demilitarisiontisopimuksen purkaminen lähtenyt laukalle?
Ahvenanmaan demilitarisointisopimuksen purkaminen on noussut kuumaksi puheenaiheeksi. Teemasta keskustelu sai uusia kierroksia TP Niinistön ottaessa asiaan kantaa valtiopäivien avajaisissa.
Niinistö totesi, että ”Ahvenanmaan asema on noussut kotimaisessa keskustelussa esiin. Haluan huomauttaa, että se on nyt vakaampi kuin kenties koskaan: vihamielinen teko sitä vastaan olisi sodanjulistus Natolle. Selvää on, että Naton yhteisessä puolustussuunnittelussa maakunnan tilanne on erityisen huomion kohteena.”
Niinistö totesi myös, että ”Olemme aina pitäneet monenkeskisten kansainvälisten sopimusten sitovuutta pienen maan elinehtona. Siitä on hyvä pitää kiinni. Muuttuneet olot ja vauhdilla kehittynyt sotilasteknologia saattavat kuitenkin vaikuttaa voimassa olevien sopimusten ajantasaiseen soveltamiseen.”
Teeman esiin nostaminen valtiopäivien avajaispuheessa ei ollut Niinistöltä varmaankaan perua siitä, että medioissa demilitarisoinnin purkamisesta oli käyty keskustelua jo useiden päivien ajan?
Ei TP:n velvollisuutena ole lähteä keskusteluun mukaan sillä perusteella, mitä medioissa kirjoitetaan. TP Niinistö olisi näin ollen voinut jättää kyseisen teeman puheestaan kokonaan pois. Mutta koska teema puheeseen kuitenkin sisältyi, TP Niinistöllä oli mitä ilmeisimmin kuitenkin halu jatkaa keskustelua myös oman puheensa kautta?
Huomio Niinistön puheessa kun kiinnittyi erityisesti siihen, kun hän totesi, että; ”Muuttuneet olot ja vauhdilla kehittynyt sotilasteknologia saattavat kuitenkin vaikuttaa voimassa olevien sopimusten ajantasaiseen soveltamiseen.”
On Niinistön puhe tulkittavissa sitten miten tahansa, kuten Niinistö itsekin toteaa, Ahvenanmaa on nyt vakaampi kuin kenties koskaan.
Kyseinen vakaus kumpuaa Naton 5 artiklasta. Ei äiti-Venäjällä ja Putinilla ole mitään intressiä tehdä maihinnousua pienine vihreine miehineen Ahvenanmaalle, joka kuuluu Nato-maalle eli Suomelle. Kuten Niinistö itsekin totesi; ”vihamielinen teko sitä vastaan olisi sodanjulistus Natolle.”
Keskustelu on edellä mainitusta lähtökohdasta lähtenyt osittain laukalle. Toki demilitarisoinnin purkamisesta voidaan aina keskustella, mutta isossa kuvassa asialla ei ole suurtakaan merkitystä, jos merkitystä on lainkaan.
Sen sijaan keskustelua kannattaisi käydä pikemminkin siitä, tulisiko Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavilta vaatia asevelvollisuuden suorittamista siten kun manner-Suomen nuorisolta edellytetään.
Kyse olisi tällöin Ahvenanmaan turvallisuuden lisäämisestä. Ahvenanmaan turvallisuuden kohentamisen näkökulmasta lienee olennaista, että saarella vakituisesti asuvat ovat käyneet armeijan ja omaksuneet ”sen pahimman varalle”, miten päin kivääriä kädessä pidetään ja kun se on opittu, mihin piipun suu kannattaa osoittaa.
Kannattaisiko siis Ahvenanmaa-ceissiä lähteä purkamaan ensiksi asevelvollisuudesta ja jos intoa ja mieltä demilitarisointisopimuksen purkamiselle löytyy – jonka osalta tulipalokiirettä ei siis ole (lue: 5 artikla) – sitäkin voi aina penkaista.
Vallitsevassa olosuhteessa jossa olemme Naton jäsen, Ahvenanmaalla sijaitseva Venäjän konsulaatti ja residenssi ei liene ulko- ja turvallisuuspoliittinen päänsärkymme sieltä pahimmasta päästä.
Paradoksaalista on, että kun olemme juuri päässeet Naton 5 artiklan suojaan, punttimme tutisevat Ahvenanmaalla sijaitsevan ”mökkipahasen” ja siellä huuseeraavan parin politrukin vuoksi.
Venäjän Ahvenanmaalla sijaitsevalla residenssillä ei ole isossa kuvassa kun puhutaan UTP-kysymyksistä Nato-oloissa mitään merkitystä. Kyse on lähinnä siitä, mitä mielikuvia kyseinen ”mökkipahanen” ja siellä työskentelevät pari virkamiespolitrukkia meissä herättää.
Nato-jäsenyytemme myötä läntinen tiedustelu, joka kohdistuu Ahvenanmaahan ja Maarianhaminaan tarkoittaa, että yksikään käpy joka Venäjän konsulaatin pihapuusta putoaa, ei jää huomaamatta.
Kyseinen blogi ei ole luonnollisesti Venäjän konsulaatin säilyttämisen tai demilitarisointisopimuksen ylläpitämisen puolustuspuheenvuoro, mutta nyt käyty keskustelu näyttää – isossa kuvassa – saaneen kokoaan suuremmat mittasuhteet. Nato-jäsenyytemme on muljauttanut Ahvenanmaan turvallisuuden – johon Niinistökin viittasi – aivan eri asentoon.
Kovin on harrastusta saada Venäjän kustannukset Maarianhaminassa alas.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio tuo otsikko.
Satavuotta sitten sovittiin että jatkettaan vuonna 1856 tehtyä demilitarisointia. Jos nyt esittää kysymyksen, onko tuo sopimus edelleen tarpeen, syntyy melkoinen kalapaliikki. Tuon voimassaolevan sopimuksen tekivät vuonna 1922 kymmenen valtiota, jotka Ruotsia lukuunottamatta kaikki ovat nykyisin Naton jäsenmaita.
Meneekö maailmankirjat sekaisin, jos nuo kymmenen sopijaosapuolta päättävät, ettei sopimus enää täytä alkuperäistä tarkoitustaan eli sitä, ettei Venäjä tsaari linnoita Ahvenanmaata eikä myöskään Suomi tultuaan itsenäiseksi valtioksi.
Tästä näyttää syntyneen melkonen soppa, missä menevät iloisesti sekaisin puurot ja vellit ja vielä mämmitkin. Mukaan vedetään Moskovan sopimus 1940 ja Pariisin rauhansopimus, vaikka niistä nämä Ahvenanmaan sopimuksen tekijät eivät voi päättää mitään.
Aivan huikea tulkinta Martin Scheininltä: ”Pariisin rauhansopimukseen perustuvat Suomen nykyisen rajat, joiden yhtenä ehtona oli Ahvenanmaan pysyvä demilitarisointi. Jos sopimusta halutaan muuttaa, se edellyttää, että Venäjän tunnustaisi uudestaan Suomen rajat ilman ehtoa Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Ei ehkä olisi järkevää alkaa leikkiä tällaisella asialla”.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei aivan laukalle mutta ainakin raviin lähtivät ne, joiden mielestä sata vuotta sitten tehdyn Ahvenanmaan sopimuksen purkaminen rikkoisi räikeästi Venäjän etuja. Kukaan ei tähän mennessä pystynyt kertomaan mitä ne Venäjän edut tuossa sopimuksessa ovat.
Ilmoita asiaton viesti