Onko ja tuleeko pörssiyhtiöillä olla omatuntoa ja yhteiskuntavastuuta? – case Kaipola

Illan (27.8) YLE A-studiossa ”pekuleerattaneen” (?) ainakin jollakin tasolla varsinaisen illan pääteeman lisäksi myös  suurta huomiota herättäneen Jämsän Kaipolan tehtaan kohtaloa ja toivottavasti myös otsikossa mainittua kysymystä pörssiyhiöiden omatunnosta ja yhteiskuntavastuusta. Onko niitä ja tuleeko niitä yhtiöillä ylipäätäänkään olla?

UPM:n www-sivuilla todetaan: ”Vastuullisuustoimintaamme ohjaavat määrittelemämme painopistealueet, suorituskyvyn mittarit sekä tavoitteet vuodelle 2030. Painotukset ja mittarit, jotka kattavat taloudellisen vastuun, sosiaalisen vastuun ja vastuun ympäristöstä, on valittu olennaisuusarviointimme avulla.” 

Niin UPM:n kuin muidenkin pörssiyhtiöiden vastuullisuusmarkkinoinnissa – ei siis varsinaisessa toiminnassa – nostetaan näkyvästi esiin yhtiöiden yhteiskuntavastuu, sekä sosiaalinen -ja ympäristövastuu. Miten nämä vastuut käytännössä yhtiöiden toiminnoissa näkyvät ja toteutuvat onkin sitten jo toinen juttu. 

Pörssiyhtiöt toimivat avoimilla, erittäin kilpailluilla markkinoilla joka tarkoittaa, että niiden www-sivut ovat myös niiden keskeisiä markkinointikanavia. Todellisuus voi olla aivan toinen kuten mm. UPM:n ja Fortumin osalta ollaan nähty mm. ympäristöön ja luontoon liittyvissä ”vastuu”kysymyksissä.

Kun puhutaan pörssiyhtiöiden yhteiskuntavastuusta niin kauniilta kun niiden yhteiskuntavastuuperiaatteensa kuulostavatkin, myös tämä osa-alue loistaa poissaolollaan. On selvää, että pörssiyhtiöiden tärkein tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa ja muu on täysin epäolennaista. UPM:llä (kuten ei muillakaan pörssiyhtiöillä) ei kiinnosta Jämsän ja jämsäläisten kohtalo joka on yhtiön näkökulmasta täysin epärelevantti kysymys, eikä päällimmäinen päänvaiva.

On kylmä tosiasia – niin valitettavaa kuin se jämsäläisten näkökulmasta onkin – että pörssiyhtiöillä ei ole niiden verkkosivuillaan mainostamaa yhteiskuntavastuuta. Yhtiöt ovat vastuussa ainoastaan ja vain omistajilleen eivätkä kenellekään muulle taholle – edes jämsäläisille tai lakkautettujen teollisuuslaitosten työntekijöille, kunnille tai kaupungeille – niin valitettavaa kun se onkin. 

UPM ja pörssiyhtiöt perustelevat yhteiskuntavastuutaan sillä, että ne maksavat yhteisöveroja sekä valtiolle, että kunnille. Herää perustavaa laatua oleva kysymys, näkevätkö pörssiyhtiöt itsensä Robin Hoodeina vai saattaisiko kenties olla niin, että niiden tulee, kuten yksityishenkilöidenkin maksaa veronsa. Veron maksu on luonteeltaan pakollinen eikä vapaaehtoinen jota yhteiskuntavastuun, sosiaalisen -tai ympäristövastuun kantaminen, mikäli sitä tosiasiallisesti tapahtuu on.

Yhtiöt toteavat myös innokkaasti, että kun he työllistävät merkittävän määrän ihmisiä, ne kantavat tätäkin kautta yhteiskuntavastuuta. Varmasti näinkin, mutta saattaisiko olla myös niin, että yhtiöiden näkökulmasta ihmiset ovat puhtaasti tuotannontekijöitä siinä missä koneet ja laitteetkin. Mikäli kaikki työ joka joudutaan vielä tekemään ihmisvoimin ja käsin olisi mahdollista koneellistaa ja automatisoida, yhtään ihmistä ei nähtäisi tehdassaleissa. Pörssiyhtiöt eivät työllistä ihmisiä hyvää hyvyyttään ja myötätunnosta. Koneet ja laitteet eivät kaipaa omistajaltansa myötätuntoa tai ymmärrystä, ihmiset ja työntekijät näin saattavat kenties tehdä.

*              *             *             *                *

Blogin kirjoittaja ei malta olla sotkematta blogiin myös hieman politiikkaa sillä niin herkullinen ja ajankohtainen tilaisuus siihen on. Alla olevan ajankohtaisen tilanteen tarkoitus ei ole kritisoida SDP:tä vaan nostaa Kaipolan tapaisten ceissien osalta myös poliittinen näkökulma jota ei ole syytä vähätellä.

Blogin kirjoittaja haluaa todeta lukijalle, että jokin toinen puolue toimisi kenties toisella tavalla, hyödyntäen sekin tilanteen, tavalla tai toisella. Ja miksi ei hyödyntäisi. Onhan kyseessä tuhannen taalan paikka käydä kalastamassa ääniä tuleviin kunnallisvaaleihin eikä se ole puolueiden vika, ne kaikki tekevät sitä työkseen.

Kriisitilanteet ovat ”momentumeja” joita puolueiden ei kannata jättää hyödyntämättä, oli teema yhteiskunnallisesti tai paikallisesti kuinka ikävältä kuulostava tahansa.  

Valtioneuvoston (27.8) tiedotteessa todetaan: ”Pääministeri Sanna Marin tapaa perjantaina 28. elokuuta Jämsässä UPM:n tehtaan ja työntekijöiden edustajia. Pääministeri tapaa Jämsässä myös kaupungin edustajia. Aiheena on UPM:n paperitehtaan sulkeminen. Tapaamisiin osallistuvat myös työministeri Tuula Haatainen ja kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari.” 

Kuten valtioneuvoston ”Jämsä-delegaatiosta” nähdään, delegaation jäsenet ovat SDP:n edustajia. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että aihe kuuluu myös heidän toimenkuviinsakin. Mutta yhtä kaikki, mikäli hallitus haluaisi tosiasiallisesti vaikuttaa UPM:n tekemään erittäin valitettavaan ratkaisuun, kyseinen delegaatio marssisi Jämsän sijaan ensi töikseen UPM:n pääkonttorille Alvar Aallonkatu ykköseen ja saattaisi kenties ottaa delegaatioon mukaan valtiovarainministerin ja elinkeinoministerin. Syystä tai toisesta he loistavat delegaatiossa poissaolollaan.

Kysymys kuuluukin, miksi delegaatio ei sitä tee? Ollaksemme rehellisiä siksi, että Alvar Aallonkatu ykkösessä ei ole potentiaalisia äänestäjiä. He ovat Kaipolan tehtaan varjoissa.

Jotta lukijalle ei syntyisi käsitystä, että ko. blogilla on tarkoitus mollata SDP:tä ja tehdä politiikkaa, voidaan samassa yhteydessä todeta, että osaavat muutkin puolueet hyödyntää erilaisia ”kriisitilanteita” ja jalkautua ”kriisien keskelle”.  

”KESÄKUUSSA Leppä ja ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) asettivat ”hanhinyrkin” pohtimaan ratkaisuja. Muuttomatkalla olevat hanhet syövät pelloilta heinät, jotka on tarkoitettu tuotantoeläimille. Hanhityöryhmän tuloksia odotetaan jo tämän kuun loppuun mennessä.” (Suomenmaa 3.8.2020)

Edellä mainitut esimerkit kertovat siis siitä, että erilaiset kriisi- ja poikkeustilat ovat politiikan teon pelipaikkoja joista ei ole syytä jäädä sivuun etenkään potentiaalisten äänestäjien hankinnan näkökulmasta. Em. esimerkkitapauksia löytyy tasapuolisesti jokaisesta puolueesta, mutta lukijan vaivan säästämiseksi pysyttäydytään näissä esimerkeissä. 

*        *        *         *        *

Summa summarum: Blogin kirjoittaja on omalta osaltaan velvoitettu vastaamaan otsikossa esitettyyn kysymykseen todeten, että pörssiyhtiöissä omatunto ja yhteiskuntavastuu loistaa kirkkaalla poissaolollaan. Sellaisten kysymysten pohtiminen ei ole niiden päällimmäisenä huolenaiheena. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu