Ottawan miinasopimus: Vieläkö sopimukselle löytyy tilausta ja katetta?

Suomenmaa on kiinnittänyt artikkelissaan huomiota Mika Aaltolan ”twiittiin”, jossa Aaltola pohtii jalkaväkimiinoihin liittyvää Ottawan sopimusta ja sen tarkoituksenmukaisuutta.

Aaltola toteaa: – Suomi ei voi luopua mistään konventionaalisesta kyvykkyydestään, jos Venäjää ei saada sitovasti mukaan, Aaltola kritisoi nyt. (Suomenmaa 29.8)

HS:lle Aaltola selventää, että hän ei vaadi sopimuksesta irtautumista, mutta asiasta pitäisi hänen mielestään käydä keskustelua. (HS 29.8)

Aaltolan ulostulo asiassa on vallitsevassa tilanteessa ajankohtainen. Ukraina pyrkii parhaillaan valtaamaan takaisin äiti-Venäjälle menettämiään alueita, mutta tehtävä on lähes ”mission impossible”.

PV:n evp. komentaja Jarmo ”Charles” Lindberg (kok) totesi Maikkarille elokuussa, että Venäjältä miinat tuskin loppuvat. – Tekisi mieli sanoa, että se on melkein ihan sama, mitä kalustoa hyökkääjällä on. Miinoista on hyvin työlästä ja hidasta mennä läpi. (MTV 10.8)

Ukrainan vastahyökkäys on kosahtanut merkittävällä tavalla venäläisiin miinoihin. Paradoksaalista Suomen näkökulmasta on, että Suomessa käytiin vilkasta keskustelua siitä, lähetetäänkö Ukrainaan pari-kolme Leopard2 raivauspanssarivaunua? Kun parrat olivat pärisseet riittävästi, näin päätettiin myös tehdä.

Paradoksaalisen tilanteesta tekee se, että Venäjä ei ole liittynyt miinakieltosopimukseen. Ukrainan rintamalla soditaan näin ollen täysin eri periaatteilla ja säännöillä. Näin tulisi tapahtumaan myös maamme itä-rajalla, olkoonkin, että jalkaväkimiinoja on korvattu muulla kalustolla.

Suomen hyväksyessä Ottawan sopimuksen suuressa salissa v. 2011 äänin 110-47, hallitusvastuussa oli Jyrki Kataisen ”sixpäk” hallitus. Äänestyksessä kokoomuslaiset ja sosiaalidemokraatit painoivat molemmat 31 kertaa vihreää nappia. Kepussa sen sijaan rivit rakoilivat. Kepulaisista 17 painoi vihreää ja 11 punaista. Perussuomalaisista suuressa salissa olleista kaikki 36 senaattoria löysi punaisen napin. Vihreät ja vasemmistoliitto niin´ikää painoivat molemmat yhdeksän kertaa vihreää nappia. Samoin tekivät rkp ja kristilliset kuudella vihreän napin painalluksella. Vasemmistoliittolaista kaksi edustajaa painoi vihreää.

Vihreää nappia painoivat mm. Tarja Filatov (sd), Sanni Grahn-Laasonen (kok), Pekka Haavisto (vihr), Timo Heinonen (kok), Anna-Maja Henriksson (rkp), Pia Kauma (kok), Krista Kiuru (sd), Merja Kyllönen (vas), Seppo Kääriäinen (kesk), Antti Lindtman (sd), Petteri Orpo (kok) ja Ben Zyskowicz (kok). Myös kokoomuksen Ilkka ”Ike” Kanerva (kok), Erkki Tuomioja (sd) ja Alexander ”Alex” Stubb (kok) painoivat vihreää nappulaa. Näin teki luonnollisesti myös PM Jyrki Katainen (kok).

Punaisen napin löysivät mm. Juho Eerola (ps), Ritva ”Kike” Elomaa (ps), Arja Juvonen (ps). Punaista nappia painoi myös ”Vanha samurai” Timo Soini (ps). Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että tuleva pätkäsotaministeri Mikko Savola (kesk) löysi myös punaisen nappulan.

Ottawan sopimukseen liittymisestä oli eittämättä keskusteltu myös hallituksen ja TP Tarja Halosen välillä UTP-hengessä. Ottawan sopimukseen liittymisessä myös ulkoministerinä toimineen Erkki Tuomiojan sanaa on kuultu. Sosiaalidemokraateilla oli Kataisen hallituksen aikana ulkopoliittinen värisuora. Se, oliko UTP-värisuoralla merkitystä äänestyksen lopputulokseen, jätän lukijan arvioitavaksi.

Ukrainan rajoilla soditaan erilaisin pelisäännöin. Äiti-Venäjä on miinoittanut valloittamansa Itä-Ukrainan alueen, kalastajatermein verkon silmille, josta on paha puskea läpi, edes raivausleopardeilla. Juuri miinoituksella on keskeinen rooli siinä, että sodassa on jämähdetty asemasotavaiheeseen. Ottawan sopimuksen kluu on se, että miinoista ei aiheudu vaaraa siviileille. Kluu on varsin perusteltu. Toisaalta voitanee pohtia sitä millä pelisäännöillä soditaan? Pelisäännöillä, joille äiti-Venäjä ei korvaa lotkauta.

Aaltolan ulostulo aiheeseen liittyen on mielenkiintoinen siitä näkökulmasta, että maailman tilanne on muuttunut radikaalisti. Olisikin mielenkiintoista kuulla mitä mieltä Ottawan sopimuksen hyväksymisen aikaan toimineet senaattorit ovat sopimuksesta tänä päivänä? Mitä mieltä istuva TP Sauli Niinistö asiasta on? Aaltolan avaus kiinnostaa myös siitä näkökulmasta, mitä mieltä TP-vaaliin osallistuvat ehdokkaat sopimuksesta ovat? Jatketaanko sotien käymisessä nyt Ukrainassa nähdyn esimerkin mukaan eri pelisäännöillä vai pitäisikö Suomen ottaa realiteetit huomioon äiti-Venäjän kainalossa?

Kuten olemme Ukrainan sodan osalta nähneet, kansainvälisillä sopimuksilla pyyhitään Kremlissä pöytää. Ottawan sopimus on isossa kansainvälisessä kuvassa pehmoinen paperi etenkin Kremlin näkövinkkelistä katsottuna. Aaltolan ulostuloa voi pitää tervetulleena keskustelunavauksena etenkin tilanteessa, jolloin YYA-hengestä ei ole enää rippeitäkään jäljellä.