Perustuslain perusoikeuksien ”taipumattomuus” poikkeusoloissa voi kääntyä sitä itseään vastaan

Kuten olemme poikkeusoloissa useassa kohdin saaneet huomata, koronaepidemian aikana kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia on koeteltu mm. liikkumisvapautta koskevalta osin. Uudenmaan rajan osalta perustuslaillisia ongelmia ei varsinaisesti ilmennyt vaikkakin haasteita poikkeusoloissa aina ilmenee lainsäädännön käytännön soveltamisessa. Liikkumisvapauteen liittyviä haasteita on esiintynyt Uuttamaata vahvemmin Länsirajalla, Tornio-Haaparannalla. Perustuslakia ja kansalaisten perusoikeuksia on koeteltu myös monissa muissa yhteyksissä epidemian aikana.

Poikkeusoloissa käytettäväksi otettava valmiuslaki ja asetukset säätelevät poikkeusoloissa harjoitettavaa käytännön toimintaa.  Valmiuslain 4 §:n kohdassa 5 (Poikkeusolojen määritelmä) poikkeusoloksi todetaan myös laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti. Tältä osin valmiuslaki on valveilla.

Jos valmiuslaki on omalta osaltaan valveilla, onko sitä myös perustuslaki? Tällöin pohdittavaksi tulee, missä määrin perustuslaki taipuu tai ei taivu myös poikkeusoloissa.

Lähtökohtaisesti perusoikeudet eivät taivu kriisitilanteissakaan jota voidaan pitää lähtökohtaisesti varsin perusteltuna siitäkin syystä, ettei valtiovalta (hallitukset) voi käyttää poikkeusoloissa toimivaltaansa väärin tai vääriin tarkoitusperiin.

Perustuslaissa mainitut kansalaisten perusoikeudet suojaavat kansalaisia valtiovallan mielivallalta, mutta voitaneen esittää myös perustavaa laatua oleva kysymys, suojaavatko vahvat perusoikeudet kansalaisia itseään, mm. terveyteen liittyvien kysymysten osalta poikkeusoloissa?

Olen vahvasti taipuvainen ajatukseen, että perustuslakiin betonoidut perusoikeudet – ilman niihin kirjattuja poikkeusoloklausuuleita – voivat poikkeusoloissa kääntyä myös kansalaisia itseään vastaan, mm. heidän terveyttään koskien.  

Valmiuslaki ja siihen liittyvät asetukset ovat normihierarkisesti alemmanasteista lainsäädäntöä suhteessa perustuslakiin joka tarkoittaa, että perustuslaki muodostaa vahvat, betonoidut reunaehdot myös poikkeusoloissa.

Myös perustuslain ja kansalaisten perusoikeuksien tulee voida taipua poikkeusoloissa. Taipumisella ei luonnollisesti tarkoiteta tässä yhteydessä sitä, että perustuslakia tai perusoikeuksia ryhdytään soveltamaan väärin vaan sitä, että säännöksissä on huomioitu myös poikkeusolot joihin tulevaisuudessakin kansakuntamme joutuu sopeutumaan. Mikäli näin ei tapahdu, mm. kansalaisten terveys voi ratkaisevasti vaarantua, esimerkiksi perustuslakiin betonoidun  liikkumisvapauden osalta.

Perustuslain 9 § (liikkumisvapaus)

”Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.

Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.

Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Lailla voidaan kuitenkin säätää, että Suomen kansalainen voidaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu. (24.8.2007/802)

Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”

Mikäli perustuslakimme liikkumisvapautta koskeva säännös huomioisi tai olisi huomioinut myös poikkeusolot olisi siihen kirjattu;

Oikeudelle lähteä maasta tai palata maahan voidaan asettaa rajoituksia tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Maan sisäisen liikkumisvapauden osalta sovelletaan valmiuslain 118 §:ää.”  

Näin perustuslakimme olisi myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen ja palvelisi myös tuleviin pandemioihin varautumista preventiivisesti joka on lainsäädännön yksi perustehtävistä.

Euroopan ihmisoikeussopimusta ja liikkumisvapautta koskevaa problematiikkaa olen avannut blogissani 16.5 (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/olli-pekkasalminen/nahdaanko-lansirajalla-u-kaannos/). En palaa em. blogiin tässä yhteydessä muutoin kuin toteamalla, että valtioneuvostolla olisi ollut näkemykseni mukaan oikeus pitää Länsiraja edelleen rajoitetusti suljettuna.

Perustuslain 2 lukuun voisi olla em. liikkumisvapautta koskevan täsmennyksen lisäksi tarkoituksenmukaista säätää erillinen säännös kansalaisten terveyttä koskien. Voimassa olevassa perustuslaissa terveyteen liittyvä oikeus on upotettu sosiaaliturvaa koskevan oikeuden alle ja varjoon. Perustuslakiin lisättävä säännös voisi kuulua seuraavasti;

Oikeus terveelliseen elämään: Jokaisella on oikeus terveelliseen elämään. Lailla taataan jokaiselle oikeus terveydenhoitoon. Julkisen vallan on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään jokaiselle riittävät terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”  

Perustuslain tulee elää yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten kuten kriisitilanteiden osalta ja varsin nopeallakin aikataululla. Perustuslakia ja siihen liittyvää säännöstöä ei tarvitse avata kokonaan esim. perustuslain kokonaisuudistuksella. Kuten muidenkin lakien osalta, myös perustuslakia tulee voida tarkistella ja tarkistaa ajassa mikäli siihen nähdään syytä.

Perustuslain ja kansalaisten perusoikeuksien betonoiminen lainsäädäntöön on varsin perusteltua, mutta ei voine olla niinkään, että joku perusoikeuksista, kuten nyt esimerkkinä ollut PL 9 §:n liikkumisvapaus voi samanaikaisesti vaarantaa muita perusoikeuksia kuten oikeutta elämään ja terveyteen.

Lainsäätäjällämme saattaisi olla perustuslain tarkistamisen paikka etenkin siitä näkökulmasta, että kansakuntamme ei elä jatkossakaan pelkissä normaalioloissa.

Lainsäädännön focus perustuu mitä suuremmassa määrin preventiivisyyteen, ennakoitavuuteen. Tämä edellyttää myös perustuslailta sitä, että myös sen tulee tarvittaessa taipua vallitseviin kriisiolosuhteisiin joka lähestymiskulma nyt loistaa lainsäädännössä täysin poissaolollaan.

Perustuslaki tuleekin perata kauttaaltaan läpi kriisitilanteiden ja poikkeusolojen näkökulmasta ja varalta. Näin ollen mm. Oikeusministeriöllä saattaisi olla askarreltavaa heti koronakriisin jälkeisenä aikana ja seuraavaa epidemiaa odotellessa.

Yhteenvedonomaisesti voidaan todeta, että perustuslaki ja siihen liittyvät perusoikeudet palvelevat kansalaisia hyvin ns. normaalioloissa, mutta kun poikkeusolot koittavat, tilanne ja asetelma voi kääntyä täysin päinvastaiseksi – kansalaisia itseään vastaan.

Näin ollen myös perustuslain ja kansalaisten perusoikeuksien tulee voida tarvittaessa taipua poikkeusolojen aikana jollaiseksi voimassa olevaa perustuslakiamme ei ole valitettavasti säädetty.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu