Poliittinen vastuu on vastuuta jota ei voi ulkoistaa, poikkeusoloissakaan

Valtioneuvosto on päättänyt, että varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen liittyvät rajoitukset poistuvat ja näiden mukaiseen opetukseen ja kasvatukseen palataan 14.5 alkaen hallitusti ja porrastetusti. Se miten varhaiskasvatus ja perusopetus tästä haasteesta käytännössä selviytyy jää nähtäväksi ja myöhemmin arvioitavaksi.

”Valtioneuvosto on saanut sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n laatiman epidemiologisen arvion varhaiskasvatusta ja koulua koskevien rajoitteiden poistamisesta, jonka mukaan alle 16- vuotiaiden varhaiskasvatusta ja opetusta oppilaitoksissa koskevat rajoitukset eivät ole enää siinä määrin ja samalla tavalla toteutettuna välttämättömiä kuin valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönoton yhteydessä. Näin ollen valmiuslakiin perustuvien rajoitusten jatkamisella ei ole enää valtiosäännön edellyttämää välttämätöntä tarvetta. Tällä periaatepäätöksellä linjataan, että valmiuslain nojalla varhaiskasvatuksen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevista väliaikaisista rajoituksista annetun asetuksen (191/2020) voimassaoloa ei enää jatketa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa 13.5.2020 jälkeen. Perusopetuslain ja varhaiskasvatuslain mukaiseen opetukseen ja varhaiskasvatukseen palataan 14.5. alkaen hallitusti ja porrastetusti.” (OKM 30.4.2020)

”Hallitus päätti neuvottelussaan tänään 29. huhtikuuta purkaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen rajoitteet terveysviranomaisten arvion pohjalta. Takaisin lähiopetukseen siirrytään 14. toukokuuta alkaen hallitusti ja turvallisuudesta huolehtien. Soveltamisasetuksen voimassaolon päätyttyä opetuksen järjestäjä ei voi järjestää opetusta etäopetuksena. Kunta ei voi päättää omalla päätöksellään koulujen sulkemisesta eikä kunta voi myöskään päättää opetuksen järjestämisestä ainoastaan etäopetuksena. (OKM 29.4.2020).

Blogin varsinainen focus on kiinnittää huomiota järjestämisvastuuseen ja poliittiseen vastuuseen.

Perusopetuslain 4 §:n mukaan ”Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta.”

Perusopetuslain mukaisesti opetuksen järjestämisvastuu on siis yksiselitteisesti kunnilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuntien on tavalla tai toisella järjestettävä – järjestämispakko – perusopetus olivat koronaepidemiassa käytännön toteuttamismahdollisuudet kuinka mahdottomia tahansa. On selvää, että kunnat ovat järjestämispakon edessä kovassa paikassa jossa niiden tulee huomioida myös koronaepidemian edellyttämät varotoimet.

Mitä tapahtuukaan jos ja kun kunnat eivät mm. rajallisten tilaresurssien ja koulukuljetusten osalta kykene 100 prosenttisiin varotoimiin? Kenellä tällöin on vastuu?

Vaikka kunnilla onkin perusopetuksessa järjestämisvastuu perusopetuslain 4 §:n mukaisesti, viimesijainen vastuu on poliittisilla päätöksentekijöillä – valtioneuvostolla.

Valtioneuvoston tulee toimivaltansa (poikkeustila, valmiuslaki) puitteissa säätää vain sellaisia asetuksia joista eri viranomaisten, mm. kunnat, poliisi, rajavartiosto jne., on mahdollista myös käytännössä suoriutua.

Olemme noin kuukauden kuluttua perusopetuksen osalta viisaampia siinä miten perusopetusta koskevan asetuksen purussa onnistuttiin. Mikäli siinä epäonnistutaan jota ei voida pitää ihmeenäkään olosuhteet huomioon ottaen, vastuu on yksiselitteisesti ainoastaan ja vain valtioneuvostolla eikä kunnilla.

Valtioneuvoston on varsin epävarmassa tilanteessa syytä jo ennakolta varautua siihen, että jos ja kun turvallisen opetuksen järjestämisessä epäonnistutaan tavalla tai toisella, syyllinen ei löydy taas muualta ja muista vaan peilistä. Poliittinen vastuu on vastuuta jota ei voi ulkoistaa, edes poikkeusoloissa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu