Porissa pärisee parta vielä pitkään – soteministeri torpedoi sote-lausunnon käsittelyn valtuustossa

Satakunnan kansa uutisoi 27.9. ”Porin kaupunginvaltuusto ajautui virkaheitoksi – Krista Kiuru perui kokouksen saamaan aikaan, kun muualla Suomessa valtuutetut puivat sote-lausuntoa. Kaupunginvaltuutettu Jaana Laitinen-Pesola (kok.) sanoo, että sote-uudistuksesta annettava lausunto ei saanut asianmukaista käsittelyä. Hän ihmettelee valtuuston kokouksen perumista.”

Laitinen-Pesolan näkemykseen on helppo yhtyä otten huomioon, että valtuusto käyttää kunnan ylintä päätösvaltaa. Sote-maakuntalain käsitteleminen jos joku olisi edellyttänyt asian käsittelyä Porin valtuustossa.

Ministeri Kiuru vetosi siihen, että kokousta ei ollut tarkoituksenmukaista järjestää, koska kyseessä oli vain pari pykälää ja kokouksen järjestäminen olisi aiheutunut vain kustannuksia.

Ministeri Kiuru varmasti pitkän linjan poliitikkona tietää, että pykälien määrä ei ratkaise sitä onko kokouksia tarkoituksenmukaista järjestää vaan se, mitä käsiteltävät pykälät pitävät sisällään. Voisi olettaa, että ministeri Kiurun tehdessä syksyn aikana ansiokasta jalkatyötä maakunnissa sote-maakuntauudistuksen lobbaamiseksi, että kyse on merkittävästä, valtuuston päätösvaltaan kuuluvasta asiasta myös Porissa. 

Varsin erikoinen oli myös Porin valtuuston 2. varapuheenjohtajan Simo Korpelan (kd.) kommentti jossa hän katsoo, että sote-lausunnossa ei ole mitään, mistä valtuuston pitäisi keskustella.

Herää väistämättä kysymys jos valtuuston ei tarvitse keskustella kuntaa/kaupunkia koskevasta yhdestä tärkeimmästä asiasta, sitä koskevasta lakiluonnoksesta, niin minkä mittakaavan asiat ylittävät käsittely- ja päätöksentekokynnyksen? 

Ministeri Kiuru paukautti 1200 sivuisen pumaskan YLE:n tiedotustilaisuuden alussa pöytään korostaen, että töitä STM:ssä on tehty ko. pumaskan aikaan saamiseksi. Ministeri Kiurulta näyttää kotikaupunkiaan Poria koskevassa tilanteessa unohtuneen, että Porin kaupungin viranhaltijat ovat hiki päässä, kymmeniä tunteja ko. pumaskaa pyöritelleet ja asiasta lausuneet.

Jos kaupungin lausuntoa ei ole toimitettu ministeriöön, herää kysymys, eikö kallista ole nimenomaan se, että teetetään viranhaltijoilla tuhansien eurojen ja kymmenien tuntien edestä turhaa työtä. Valtuuston puheenjohtajan olettaisi kokouskutsua ja kokouksen sisältöä arvioidessaan huomioivan näinkin olennaiset seikat. Pykälien määrillä ei luonnollisesti tule olla päätöksenteossa merkitystä vaan niiden sisällöllä ja sillä, minkä verran valmistelua niiden eteen on tehty.

Julkisuudessa on todettu, että Porin kaupungin lausunto olisi pääosin lakiluonnosta myötäilevä. Näin näyttäisi pääosin olevan, mutta läpihuutojuttu se ei kaupunginhallituksessakaan ole ollut.

Esimerkkinä voidaan mainita maakuntahallinnon ohjausta koskevaa osiota, jossa tiedustellaan, ”Valtion ohjausta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että pelastustoimen järjestämisessä
vahvistettaisiin. Onko tämä uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta perusteltua?”

Porin kaupunginhallitus toteaa, ”Valtion ohjauksella palveluita on mahdollisuus yhdenvertaistaa, mutta pelkona on, että valtion ohjaus on liian tiukkaa, tasapäistävää ja ei ota huomioon paikallisia ja alueellisia tarpeita.”

Voisi olettaa, että kaupunginvaltuutettuja olisi kiinnostanut keskustella myös kyseisestä kysymyksestä ja etenkin vastauksesta siihen. Porissa pärisseekin parta vielä pitkään.

Ministereiden kaksoisrooli tulevissa sote-maakunnissa 

Kuntalain 72 §:n mukaan, ”Vaalikelpoinen valtuustoon ei ole: 1) valtion virkamies, joka hoitaa välittömästi kunnallishallintoa koskevia valvontatehtäviä;”

Samalla logiikalla, jos sote-maakuntalaki menee ylipäätään läpi, maakuntalakiin tulee kirjata, että vaalikelpoinen maakuntavaltuustoon ei ole valtioneuvoston jäsen ja valtion virkamies joka hoitaa välittömästi maakuntahallintoa koskevia valvontatehtäviä.

STM ja VM ottavat maakunnista vahvan otteen valvonnan ja rahoituksen myötä. Näin ollen lain mennessä läpi, tulee em. ministereiltä evätä vaalikelpoisuus maakunvaltuustoihin. Kyseenalaista se on jo voimassa olevan kuntalainkin näkökulmasta. 

Parran pärinää on herättänyt myös kansanedustajien osallistuminen kuntien luottamustehtäviin. Tähän kohdistunut kritiikki on kuitenkin aiheeton sillä on tärkeää, että kansanedustajat voivat toimia kuntiensa luottamushenkilöinä mm. kunnan ja valtionhallinnon välisen tiedon kulun edistämiseksi ja ”linkkinä”, kuntien, alueiden ja valtionhallinnon välillä.

Se missä määrin kansanedustajat harrastavat ”siltarumpupolitiikkaa” on myös epärelevantti sillä lienee päivän selvää, että kaikki edustajat näin tekevät mikäli tarve on eikä tämä ole myöskään edustuksellisen demokratian näkökulmasta ongelma. Juuri sitä varten heidät on senaattoreiksi alueiltaan valittu. ”Siltarumpupolitiikkaa” on harrastettu maailman sivu ja tullaan harrastamaan jatkossakin.

Lainsäätäjä ei ole myöskään uskaltautunut eväämään kunnan työntekijöiden toimimista kuntien/kaupunkien hallituksissa. Karmeimpana esimerkkinä voidaan pitää sitä, että kunnan/kaupungin työntekijöitä istuu jopa kunnan/kaupunginhallitusten puheenjohtajina.

Tämä ei ole kenenkään ja etenkään kuntalaisten etu sillä kunnan työntekijän toimiessa hallituksen puheenjohtajana käy varsin ja valitettavan usein niin, että ikävät asiat kuten säästötoimet, hänen työtään koskevalla toimialalla lakaistaan maton alle, eikä ikäviä päätöksiä saada aikaan.

Summa summarum: Kuten edellä olevista esimerkeistä nähdään, voimassa olevassa ja tulevassa lainsäädännössä löytyy vielä kosolti rukkaamista. Se, löytyykö lainsäätäjällä tähän rohkeutta tai tahtotilaa on jo toinen kysymys.

Selvää on, että Porissa pärisee parta vielä pitkään.

Olli-Pekka Salminen, hallintotieteiden maisteri/kunnallisoikeus

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu